You are here

Ympäristöverot ja maailmantalous: ekologinen verouudistus

Kuva: Anabela Carvalho (CC)

Markkinatalous ei automaattisesti huomioi tuotteiden ja palveluiden aiheuttamia ympäristöongelmia, esimerkiksi luonnonvarojen liikakäyttöä, kiihtyvää ilmaston lämpenemistä tai ympäristön pilaantumista. Ympäristöverot ovat tehokas tapa ohjata kulutusta vähemmän maapalloa rasittavaan suuntaan.

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan "ekologinen verouudistus tarkoittaa verojärjestelmän muuttamista siten, että luonnonvarojen käytön ja saastuttamisen veroja lisätään. Luonnonvaroja säästävältä tuotannolta, tuotteilta ja työltä puolestaan vähennetään veroja. Uudistukseen kuuluu myös ympäristölle haitallisten tukien poistaminen ja ympäristölle hyödyllisten toimintojen tukeminen."

Monet selvitykset ovat osoittaneet, että hyvin toteutettu ekologinen verouudistus tuottaa niin sanotun kaksoishyödyn: kun verotuksen painopistettä siirretään työn verotuksesta raaka-aineiden verotukseen, paranee paitsi ympäristön tila myös työllisyys ja ihmisten hyvinvointi. Tästä syystä ympäristöverot ovat myös poliittisesti houkuttelevia.

Ympäristöverojen luonteeseen kuuluu tehdä itsensä tarpeettomaksi, kun ihmiset siirtyvät käyttämään vähemmän ympäristöä rasittavia tuotteita tai palveluita. Näin ympäristövero syö ajan myötä omaa veropohjaansa pois, mikä puolestaan voi vähentää valtion verotuloja.

Toisaalta esimerkiksi materiaali-intensiivisten eli paljon raaka-aineita kuluttavien tuotteiden mainosveron ei olisi tarkoituskaan lopettaa mainontaa, vaan pikemminkin ohjata sitä ympäristöystävällisimpien tuotteiden ja palveluiden suuntaan. Tuskin fossiilisiin energialähteisiin kohdistuva energiaverokaan lopettaisi energiankäyttöä kokonaan.

Ympäristöverojen on usein pelätty heikentävän valtion kilpailukykyä, koska niiden myötä raaka-aineiden tai tuotantokustannusten hinnat saattaisivat nousta suhteessa niihin maihin, joissa ympäristöveroja ei ole. Ympäristöverotus kuitenkin kannustaa yrityksiä käyttämään raaka-aineita tehokkaammin. Parhaimmillaan ekologinen verouudistus ja ympäristöverot siis parantaisivat yritysten ja talouden kilpailukykyä säästyneiden kustannusten ansiosta.

Tehokkain olisi tietysti kansainvälinen ekologinen verouudistus. Näin mikään alue tai maa ei pääsisi hyötymään liian löyhästä ympäristöveroasteesta. Kansainvälistä ympäristöverotusta on helppo perustella myös sillä, että ympäristöongelmat eivät yleensä tunne valtioiden rajoja.

Vaikka ympäristöverot ovatkin poliittisesti houkutteleva keino parantaa työllisyyttä sekä ehkäistä luonnonvarojen liikakäyttöä ja ympäristön saastumista, on niiden käytännön toimeenpanossa esiintynyt monia ongelmia. Usein juuri kansainvälinen verokilpailu ja eri maiden verotuskäytäntöjen yhtenäistämisen tarve muodostuvat esteiksi.

Käytännössä ekologinen verouudistus voisi tarkoittaa monipuolista kokoelmaa erilaisia ympäristöveroja sekä haitallisten tukien vähentämistä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi energia- ja hiilidioksidiveroja voitaisiin suunnata uusiutuvia energialähteitä tukevaksi. Samalla esimerkiksi turpeelle myönnettävistä verohelpotuksista ja takuuhintajärjestelmistä tulisi luopua. Turve on kivihiiltäkin pahempi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja.

Liikennesektorilla fossiilisten polttoaineiden verotusta voitaisiin tiukentaa ja ruuhkamaksut ottaa käyttöön. Lisäksi lentokerosiinin verovapaus tulisi poistaa, ja lentoliikenteen päästöt pitäisi sisällyttää EU:n päästökauppajärjestelmään. Myös kertakäyttöisten tuotteiden kulutusta ja pakkauksia voitaisiin ohjata ympäristöveroilla kestävämpään suuntaan.

Leo Stranius

Lue lisää aiheesta:
Ekologinen verouudistus: ympäristöverot energian kulutuksen ja liikenteen ohjauskeinona -esiselvitys