You are here

Yhtiöiden valta maailmantaloudessa


Kuva: Steffen Nork (CC)

Yhtiöiden kansainvälistyminen ja koon kasvu tuovat mukanaan sekä hyviä että huonoja asioita. Monikansallisten yritysten avulla pääoma, teknologia ja tietotaito liikkuvat nopeasti maasta toiseen. Tämä on pakottanut kansallisvaltioita luomaan yhteisiä pelisääntöjä ja vapauttamaan kauppaa, mikä on myös osaltaan edesauttanut demokratian leviämistä maailmassa.

Miksi ylikansallisia suuryrityksiä sitten karsastetaan niin paljon?

Yhtiöiden valta on voimistunut viime vuosikymmeninä, valtioiden vähentynyt. Poliittisen ilmaston ja teknologian muutos on tehnyt suuryrityksistä erittäin liikkuvia, ja valtiot joutuvat kilpailemaan yhtiöiden suosiosta. Yhtiöt ovat yhä enemmän ylikansallisia.

Yrityksistä on tullut myös selkeämmin omistajien nopean voiton välineitä. Niiden siteet ympärillä olevaan yhteiskuntaan ovat löyhtyneet. Varsinkin suuryritysten omistajilla on kansalaisuudesta riippumatta pelikenttänä koko maailma. Suuren konsernin eri yhtiöt voivat olla mekaanisia pelinappuloita globaalissa pelissä, jossa tuotantoa ja kirjanpidollisia voittoja siirretään sinne, missä kustannukset ja verot ovat matalimmillaan.

Etenkin kaivos- ja öljyteollisuudessa suuryhtiöiden perintö on murheellinen. On useita tapauksia, joissa yhtiöt ovat riistäneet luonnonvarat ja jättäneet tilalle kurjistetun maan sekä korruptoituneen valtion. Esimerkiksi Nigerian valtavat öljytulot ovat valuneet ulkomaisten yritysten ja lahjottujen valtionpäämiesten käsiin. Julkisessa keskustelussa keskitytään kuitenkin puhumaan kehitysmaiden korruptoituneista poliitikoista; heidän länsimaisten liikekumppaniensa vastuu jää vähemmälle huomiolle.

Yritysten suuren koon vuoksi niiden valta pienissä maissa voi nousta kohtuuttomaksi. Esimerkiksi Botnian Uruguayhin rakentaman paperitehtaan väitetään kasvattavan maan bruttokansantuotetta 1,6 prosentilla. Tämä on puolet Nokian vaikutuksesta Suomen bruttokansantuotteeseen. Kokonsa vuoksi Botnia on voinut vaatia itselleen etuja, joita pienemmät yritykset eivät saa, kuten verohelpotuksia ja valtion tukiaisia.

Suurityksille myönnetään varsin usein verohelpotuksia ja suoranaisia avustuksia, vaikkapa säännösten hölläämisen takia. Tämä antaa niille vääristynyttä kilpailuetua. Etu korostuu, kun monikansallinen yhtiö voi monessa maassa toimiessaan siirtää melko vapaasti tuottojen tai kustannusten kohdentamista sinne missä se on edullisinta.

Suuryritysten valta on usein myös demokratian este.

Yhdysvalloissa vaalien merkittävin taistelu on taistelu rahasta: se kuka saa taakseen riittävästi miljoonia käydäkseen massiivista vaalikampanjaa, on varmistanut paikkansa vähintään loppusuoralla. Ilman yhtiöiden ja varakkaiden yksityishenkilöiden tukea menestyminen ei onnistu. Myös Intiassa miljonäärien osuus parlamentissa on noussut nopeasti.

Toisaalta yrityksillä on valheellisen mainonnan ja PR-toiminnan avulla mahdollisuuksia muuttaa kansalaisten käyttäytymistä jopa heidän omaa etuaan vastaan. Tupakkayhtiöt esimerkiksi ovat maksaneet mittavia summia asiantuntijoille, jotka ovat kiistäneet tupakan haitalliset vaikutukset oikeudessa. Geneettisesti muokattuja elintarvikkeita tuottavat yhtiöt puolestaan pyrkivät syöttämään omaa tietoaan näennäisesti puolueettomien tahojen kautta kuluttajia hämätäkseen.

Yhä suurempia yrityksiä
Suuryhtiöiden rakenne on nykyään hyvin ontto ja liikkuva. Omistuksen keskiössä on brändi ja tietotaito. Tekninen valmistaminen ostetaan usein alihankkijoilta, joita voi olla tuhansia.

Suurimmat yritykset ovat silti kasvaneet niin valtaviksi, että kauppaa käydään jo enemmän yhtiöiden sisällä kuin niiden välillä. Jopa 60 prosenttia kaikesta kaupasta maiden välillä on yhtiöiden sisäistä.

Liikevaihdolla, voitolla ja osakkeiden markkina-arvolla mitattuna maailman suurin yhtiö vvuonna 2009 päivittäistavaraketju Wal-Mart, jonka palveluksessa on noin 2,1 miljoonaa henkeä. Yhtiön liikevaihto oli 408 miljardia dollaria, mikä vastaa Ruotsin vuotuista bruttokansantuotetta. Tuottoisin yhtiö kyseisnä vuonna oli venäläinen Gazprom, jonka tuotot nousivat yli 24 miljardiin dollariin.

Suurimpien yritysten listaa hallitsevat pankit ja öljy-yhtiöt. Listasijoitukset vaihtelevat sen mukaan, miten suuruutta mitataan (otetaanko koon mittariksi liikevaihto, työntekijämäärä, varannot vai voitto). Mikäli kokoa mitataan varannoilla, pankit hallitsevat kilpailua suvereenisti. Absoluuttisilla voitoilla mitattuna suurimpia ovat öljy-yhtiöt ja pankit.

Suuryhtiöt ovat luonteeltaan sikäli ristiriitaisia, että vaikka niiden omistus on jakaantunut pieniin osiin eri puolille maailmaa, niillä on silti "kansallisuus".

Suurimman suomalaisyrityksen, Nokian, tulot olivat vuonna 2010 noin 59 miljardia ja voitto 2,3 miljardia dollaria. Nokian palveluksessa työskenteli yli 132 000 henkeä. Erään listan mukaan se oli maailman 120. suurin yhtiö.

Nokian omistus on hyvin hajallaan maailmalla. Eniten sitä omistetaan Yhdysvalloissa, jossa sijaitsee yhtiön 38 prosenttia osakkeista. Omistajat ovat pääosin isoja yhdysvaltalaisia rahastoja (tosin tiettävästi suurin osakepotti oli viime vuonna brittiläisellä HSBC Holdingsilla, 5,21% kaikista osakkeista), mutta yhtiö ei kerro keitä omistajat tarkkaan ottaen ovat. Yhtiön omistajista 83 prosenttia piiloutuu hallintarekisterin taakse, ja yhtiökokouksessa heitä usein edustaa jonkun pankin edustaja eikä taustalla olevista omistajista tiedetä mitään. Nordean edustaja Kati Lappalainen olisi voinut tehdä yksin kaikki viime vuoden toukokuussa pidetyn yhtiökokouksen päätökset, sillä hänellä oli valtakirjojen avulla käytössään 52,5% yhtiökokouksen äänistä. Nokian omistajista 14 prosenttia on suomalaisia tahoja.

Vuonna 2009 Suomessa toimi Tilastokeskuksen mukaan 320 682 yritystä, joissa työskenteli 1 447 403 ihmistä. Yritysten määrä lisääntyi 1990-luvun loppupuoliskolla vuosittain keskimäärin 3,5 prosenttia. 2000-luvun alkuvuosina yritysten määrän kasvu oli hieman vaisumpaa mutta vuosikymmenen puolivälissä yritysten määrä kasvoi rajusti (vuodesta 2005 lähtien reilulla kolmanneksella) lähinnä kunnallisten palvelujen yksityistämisen ja yhtiöittämisen vuoksi.

Jorma Penttinen

(Päivitetty 20.2.2011)

Talouden paikat: