You are here

Uusliberaali talouspolitiikka ei vapauta naisia

Opiskelijanaisen raaka joukkoraiskaus Delhissä joulukuussa 2012 ravisti koko maailmaa. Uutislehti Tehelkan päätoimittaja Shoma Chaudhuryn mukaan raiskaus ja sitä seuranneet keskustelut ja tapahtumat paljastivat jotain ratkaisevaa Intian kamppailusta vanhanaikaisten hierarkioiden ja modernin talouden välillä: konservatiivitkin hyväksyvät naisten työnteon kodin ulkopuolella, mutta naisten seksuaalinen autonomia on edelleen punainen vaate. Uusliberaalin talouden lupaama vapaus on ollut osittainen, ja koskettanut lähinnä rikastuvaa keskiluokkaa.

Markkinat ja intialaisen naisen uusi ikonografia

Kun Intia kaksi vuosikymmentä sitten avasi ovensa markkinataloudelle, maan kasvot alkoivat nopeasti muuttua. Keskiluokka syrjäytti maaseudun kyläläiset arkkityyppisinä kansalaisina. Eräs toimittaja nimesi ostoskeskusten määrän maan kehityksen uudeksi mittariksi poliokuolemien vähenemisen sijaan.

Samaan aikaan mediassa ja mainoskuvissa astui valokeilaan moderni intialaisnainen. Tämän identiteetin rakentamisesta ja siihen liittyvien kulutustarpeiden luomisesta tuli olennainen osa uuden talousjärjestyksen legitimointia. Modernissa intialaisnaisessa henkilöityvät uudenaikaisuus ja vapautuminen. Kuluttajana hän toteuttaa markkinoiden mukanaan tuomaa valinnanvapautta. 

Professori Geeti Senin mukaan intialaisen naisen ’uusi ikonografia’ haastaa perinteisen käsityksen naisesta ja hänen rooleistaan. Muutokset naista koskevassa kansallisessa mielikuvituksessa heijastavat siirtymiä yhteiskunnan normeissa ja tabuissa.

Rajankäyntiä perinteen kanssa

Intialaisen talouslehden mainoksessa nuori housupukuinen nainen istuu valkoisella sohvalla kannettavaan tietokoneeseen syventyneenä. Mainosteksti toteaa, että ”nykypäivän naiset tasapainottavat työ- ja henkilökohtaisen elämänsä helposti”.

Moni nuori intialaisnainen kuvailee modernia naiseutta koulutuksen, uran ja taloudellisen itsenäisyyden kautta. Kyseessä on identiteetti, joka ei kulminoidu esimerkiksi pelkästään vaimon roolissa. 25-vuotiaan tohtorikoulutettava Nirupan sanoin: ”Minun aviomieheni ei olisi minun jumalani. Hän olisi minun aviomieheni. Modernius merkitsee sitä, että arvostan vapauttani ja identiteettiäni naisena ja yksilönä.”

Samaan aikaan naiset kuitenkin tasapainottelevat modernin ja perinteen välillä. Kyseessä on rajankäynti, jota ohjaavat perheen, suvun tai yhteiskunnan asettamat normit ja odotukset. “Modernius ei tarkoita sitä, että sopeudut jatkuvasti uusiin asioihin ja unohdat kulttuurisi ja perinteisen taustasi. Sinun pitää löytää tasapaino niiden välillä,” luonnehtii 22-vuotias viestintäopiskelija Naviya. “Moderni intialaisnainen käy jatkuvaa neuvottelua häntä ympäröivien olosuhteiden kanssa,” sanoo 27-vuotias Harshini, toimittaja. ”En itsekään ole niin vapaa, että voin tehdä kaiken kuten itse haluan. Joudun neuvottelemaan toisinaan vanhempieni kanssa, toisinaan poikaystäväni vanhempien kanssa. Modernisuus määräytyy siinä miten käsittelet nuo kompromissit.”

Tilan raivaamista, mutta kenelle?

Vastaava tasapainottelu nousi esiin myös musiikkikanava MTV Indian merkitystä nuorille keskiluokkaisille naisille tarkastelleessa tutkimuksessa vuonna 2004.

Kuten kanavan alkuperäisessä yhdysvaltalaisessa versiossa, myös MTV Indian sisällössä pääosaa esittävät miehet. Naisjuontajien tehtävä on lähinnä näyttää hyvältä, ei niinkään ottaa kantaa tai voimaannuttaa poliittisesti. Musiikkivideoilla naisvartalot esitetään lähinnä miehisen fantasian kohteena. Naisen vapautta kuvattiin sovinnaisuuden rajoissa; hänet saattaa nähdä yksin auton ratissa, mutta lopulta hän istahtaa elämänkumppaninsa taakse moottoripyörän kyytiin.

MTV India nähtiin kuitenkin tilan raivaajana. Sen kuvasto vahvisti naisten unelmia, loi heille tilaa ja valinnanvapautta liikkua kosmopoliitin ja intialaisen maailman välillä. Tämä valinnanvapaus liittyy esimerkiksi kuluttamiseen: naisilla on mahdollisuus valita farkut ja spagettiolkaintoppi intialaisten vaatteiden rinnalle.

Kuvasto myös haastoi perinteisiä käsityksiä naisen puhtaudesta ja kuulumisesta tiukasti kodin piiriin. Perinteisen hyvä nainen vs. vamppi -jaon murtaminen merkitsi itsenäisyyden jälkeisen ajanjakson nationalistisen patriarkaatin purkamista. Kuvat ‘maailmaan siirtyneistä’ naisista, jotka samaan aikaan ovat ‘täysin intialaisia’ tukivat vaatimusta naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta kodin ulkopuolella.

Valtaosa Intian naisista elää kuitenkin toisessa todellisuudessa, jossa vaikuttavat monisyiset luokan, kastin ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän voimat. Pienessä Rohtakin kaupungissa All India Democratic Women’s Association voitti oikeuden poistaa julkisesta tilasta elokuvajulisteet, jotka esimerkiksi kuvaavat naisia vähissä pukeissa. Nämä kuvat koettiin vahingollisina tilanteessa, jossa 70 prosenttia maan väestöstä elää. Esimerkiksi pitkät vedenhakumatkat ja turvallisten käymälöiden puute ovat naisille ja tytöille jo itsessään suuria turvallisuusuhkia.

Delhin joukkoraiskaus sai aikaan ennenäkemättömät protestit. Erityisesti nuoret naiset ja miehet monista eri yhteiskuntaluokista vaativat loppua naisiin kohdistuvalle väkivallalle, oikeutta liikkua ulkona kellonajasta, vaatetuksesta ja seurasta riippumatta. Shoma Chaudhury on yksi niistä, joka kysyy: mikseivät sadat muut raiskaukset ole nostattaneet samanlaista reaktiota? Miksi brutaali joukkoraiskaus kauhistuttaa enemmän kuin ”pelkkä raiskaus”? Ja mikseivät esimerkiksi Luoteis-Intian, Kashmirin tai dalit-naisten raiskaukset ravista koko kansakuntaa nousemaan barrikadeille?

Myötäjäiset oikotienä statussymboleihin

Kulutusyhteiskunnan kasvavat materiaaliset tarpeet heijastuvat morsiameen ja tämän perheeseen kohdistuvissa myötäjäisvaatimuksissa.

Jahnavi, rikkaan delhiläisen perheen 28-vuotias miniä ja 3-vuotiaan tyttären äiti kertoo, että tytön vanhemmat alkavat jo varhain kerätä kapioita, esimerkiksi timantteja, ja säästää hääkuluja varten. Jahnavin mukaan hänen luokassaan on myös tavallista, että morsiamen perhe lahjoittaa sulhaselle auton. Auton merkki, malli ja ominaisuudet korreloivat sulhasen luokan kanssa. Maruti Suzuki -pikkuauto ei tule kyseeseen: vaaditaan vähintään ilmastoitu Honda City.
Myötäjäisistä on tullut nopea tie materiaalisten tarpeiden täyttämiseen ja statussymbolien saavuttamiseen. Toiveiden täyttymättömyys linkittyy myötäjäisväkivaltaan. Intiassa 90 prosentissa raportoiduista naisiin kohdistuvista väkivaltatapauksista tekijä on naiselle tuttu.

Kevytkenkäinen modernius tekosyynä

”Yksi käsi ei voi taputtaa itsekseen” on intialainen sananparsi, joka lausutaan raiskauksen uhrin syyllistämiseksi. Myös Delhin joukkoraiskausta seuranneessa kiivaassa keskustelussa monet syyttävät sormet liittivät naisiin kohdistuvan väkivallan ‘kevytkenkäiseen moderniuteen’, esimerkiksi paljastavaan pukeutumiseen, naisten myöhäiseen ulkonaliikkumiseen ja alkoholinkäyttöön.

Juuri ennen joukkoraiskausta Delhissä tehdyssä kyselytutkimuksessa 95 prosenttia naisista ja tytöistä kertoi kokevansa olonsa turvattomaksi julkisilla paikoilla. Kyselyyn vastanneista miehistä yli puolet kertoi tehneensä naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista häirintää tai väkivaltaa julkisilla paikoilla.

Vaikka Delhin kaupunkikuva on jo pitkään ollut muutoksessa ostoskeskuksista uudenaikaisiin asuinalueisiin, metrosta ”maailmanluokan” lentokenttään, naisten turvallisuuden huomioiminen vasta orastaa kaupunkisuunnittelussa. Vuodesta 2010 Safe Delhi -ohjelma on tuonut naiset itsensä kartoittamaan kaupungin turvallisuutta, erityisesti alemmilla sosioekonomisilla alueilla. Yli 80,000 suositusta on nostanut naisiin kohdistuvan väkivallan ensimmäistä kertaa tekijäksi kaupunkisuunnittelussa. Seuraavaksi tarvitaan investointeja.
  

Kohti todellista vapautta

”Globaali, miesten ylempiarvoisuuteen perustuva maskuliinisuus on kriisissä”, toteaa intialais-amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti Mallika Dutt. ”Keskustelu naisten oikeuksista on liitettävä keskusteluun siitä kuinka käsitys miehisyydestä tarvitsee haastaa ja muuttaa.”

Kiiltävissä mainoskuvien kosmopoliitissa maailmassa hohtavat edelleen hierarkkiset käsitykset sukupuolesta. Esimerkiksi Intian ELLEn sivuilla lyhythameiset lentoemännät astelevat käsikynkkää tummilla laseilla silmänsä peittäneen lentokapteenin kanssa. Kyseessä on lentoemäntäkoulun mainos, joka julistaa: ”Jos haluat lentää, tässä ovat siipesi.” Moderneilla kulutushyödykkeillä silatun pinnan alla sukupuoliroolit istuvat tiukassa. ”Toisinaan sinun pitää olla nainen ollaksesi mies”, toteaa teksti TATA-kaupunkimaasturin mainoksessa, itsevarmasti suoraan kameraan katsovan perheenäidin vieressä.

Modernia intialaisnaista ei voi olla olemassa ilman modernia intialaismiestä. Millaiselta media- ja mainoskuvat näyttäisivät tällaisen tilan raivaajina?

Maria Jain

Lähteitä ja lisälukemistoa:

Chaudhury, Shoma: "The Girl Who Fired an Outcry in India". http://www.thedailybeast.com/newsweek/2013/04/01/nirbhaya-the-woman-who-...

Chaudhury, Shoma: ”Why Did It Need An Incident So Unspeakably Brutal To Trigger Our Outrage?". http://tehelka.com/why-did-it-need-an-incident-so-unspeakably-brutal-to-...

Cullity, Johelyn & Younger, Prakash: ”Sex Appeal and Cultural Liberty, A Feminist Inquiry into MTV India”. http://www.jstor.org/discover/10.2307/3347306?uid=3737976&uid=2&uid=4&si...

UN Women: ”UN Women survey on violence in Delhi: 95 per cent of women and girls feel unsafe in public spaces”. www.unwomensouthasia.org/2013/un-women-survey-on-violence-in-delhi-95-pe...
UN Women: ”Better lighting, wider pavements: preventing sexual violence on the streets of New Delhi”. http://www.unwomensouthasia.org/2013/better-lighting-wider-pavements-ste...
Women in the World: "Outcry in India". http://new.livestream.com/dailybeast/womenintheworld/videos/15544883 

Talouden paikat: