You are here

Talouspolitiikalla on erilaisia vaikutuksia naisiin ja miehiin

Poliitikot harvoin mainitsevat sukupuolta talouspolitiikan yhteydessä. Koska naisten ja miesten välillä on kuitenkin eroja taloudellisessa asemassa ja rooleissa yhteiskunnallisina toimijoina, käytännössä talouspolitiikka saattaa vaikuttaa heihin eri tavoin. Yksi merkittävä ero sukupuolten välillä on se, että naiset osallistuvat enemmän palkattomaan koti- ja hoivatyöhön ja miehet ansiotyöhön.

Palkaton koti- ja hoivatyö jää talouspolitiikassa näkymättömiin

Talouspolitiikassa näkyy usein sisäänrakennettu ajatus siitä, että vain virallisilla työmarkkinoilla tehty työ on tuottavaa ja taloudellisesti merkittävää. Se osa taloutta, jossa liikkuu rahaa, on kuitenkin vain pieni osa taloudesta. Esimekriksi palkaton koti- ja hoivatyö on merkittävä osa talouttamme, ja täysin välttämätön elämän edellytys. Jos ruuanlaitto, siivous, lasten hoito ja kasvatus, pyykinpesu, vanhusten ja sairaiden hoitaminen jäävät tekemättä, niin talouden virallinenkin sektori lakkaa toimimasta.

Talouspolitiikka on yleensä suunniteltu pääoman, palkkatyön ja rahatalouden ehdoilla. Sillä on kuitenkin vaikutuksensa myös palkattoman työn määrään ja sen tekemisen edellytyksiin.

Hyvinvointivaltio vähentää palkattoman hoivatyön määrää

Julkisten tulojen ja menojen suuruusluokan säätely eli finanssipolitiikka on osa makrotalouspolitiikkaa. Makrotalouspolitiikan sukupuolivaikutuksia voi olla vaikeampi hahmottaa, mutta voidaan sanoa, että niin kauan kuin naiset kantavat suuremman vastuun koti- ja hoivatyöstä sekä työllistyvät julkisen sektorin töihin miehiä useammin, he myös hyötyvät miehiä enemmän laajasta julkisesta sektorista.

Julkiset hoivapalvelut vähentävät palkattoman hoivatyön määrää. Julkiset hoivapalvelut eivät ole ongelmaton ratkaisu hoivan tarpeeseen, mutta ne ovat kuitenkin eräs keino jakaa hoivavastuun luomaa työtaakkaa ja kustannuksia tasaisemmin yhteiskunnassa.

Veronalennusten väitetään usein helpottavan palkkatyön tekemistä ja parantavan sen kannattavuutta. Kuitenkin veronalennukset, jotka pienentävät valtion verotuloja, edistävät palkkatyön tekemisen edellytyksiä vain sellaisten henkilöiden osalta, joilla ei ole vastuullaan palkatonta koti- ja hoivatyötä.

Pyrkimys pienentää julkisen sektorin kokoa alentamalla veroja ja leikkaamalla julkisia menoja ja palveluita siirtää hoivavastuuta takaisin kotitalouksille. Tämä johtaa myös hoivavastuuta kantavien ansaintamahdollisuuksien heikkenemiseen, kun ansiotyöhön käytettävissä oleva aika vähenee. Erityisesti tämä näkyy yksinhuoltajien asemassa. Julkisten palveluiden leikkaaminen saattaa myös johtaa hoivaajien ylikuormitukseen tai jopa hoivan laiminlyömiseen silloin, kun perheessä ei ole resursseja antaa hoivaa sitä tarvitseville.

Julkisten hoivapalveluiden lisäksi olisi kehitettävä vaihtoehtoisia tapoja jakaa hoivavastuuta tasaisemmin, yli sukupuoli- ja luokkarajojen. Yhtenä lähtökohtana politiikalla voitaisiin kannustaa paljon palkkatyötä tekeviä siirtämään työpanostaan palkattoman hoivatyön suuntaan.

Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi

Valtioiden ja kuntien tulo- ja menoarvioita eli budjetteja tulisi pyrkiä tarkastelemaan sukupuolinäkökulmasta. Budjetti on tärkeä poliittinen asiakirja, josta ilmenee, mitä hallitus pitää tärkeänä, ja mihin se käyttää yhteisiä varoja. Yllä totesin, että julkisen talouden suuri koko ja tulonjako hyödyttää naisia ja pienituloisia. Väitteen todenperäisyys riippuu kuitenkin lopulta siitä, mitä julkisella rahalla tehdään.

Talousarvion menopuolella tulisi arvioida sitä, kuinka palvelut ja politiikkaohjelmat kohdistuvat naisiin ja miehiin, ja erilaisiin naisten ja miesten muodostamiin ryhmiin. Esimerkiksi julkisen liikenteen käyttäjistä suurempi osa on naisia, joten julkisen liikenteen parantamiseen käytetyt rahat hyödyttävät enemmän erityisesti pienituloisia naisia. Toisaalta työllisyyttä tukemaan tarkoitettu hanke, jossa suunnataan kehittämisrahoja tietoliikennetekniikan alalle, hyödyttää luultavasti enemmän miehiä, sillä tuon alan työntekijöistä ja yritysten omistajista suurempi osa on Suomessa miehiä.

Suomen hallitus on sitoutunut edistämään naisten ja miesten tasa-arvoa, mutta tämä jää tyhjäksi puheeksi, jos tavoitteet eivät näy budjetissa. Talouspolitiikkaa on sekin, paljonko rahaa päätetään käyttää sukupuolten tasa-arvon edistämiseen.

Tuloarvion sukupuolivaikutuksia on myös tarkasteltava. Yleisesti voidaan sanoa, että progressiivinen verotus hyödyttää pienituloisia, joiden enemmistön muodostavat naiset . Myös julkisten palveluiden käyttömaksujen, kuten terveyskeskusmaksujen kohdentumista pitäisi arvioida. Käyttömaksut rasittavat enemmän pienituloisten kukkaroita, sillä he ovat riippuvaisempia julkisista palveluista.

Vero- ja tulonsiirtopolitiikalla voidaan vaikuttaa myös kotitalouden sisäiseen tulonjakoon. Esimerkiksi monissa maissa myönnetään verovähennystä alaikäisestä lapsesta. Usein tämä vähennys annetaan automaattisesti vanhemmista enemmän ansaitsevalle, mikä vahvistaa puolisoiden välisiä tuloeroja. Jos verovähennyksen sijaan maksettaisiin lapsilisää, joka annettaisiin oletusarvoisesti äidille, suurimmassa osassa perheistä tämä pienentäisi puolisoiden välisiä tuloeroja ja vahvistaisi äitien taloudellista riippumattomuutta puolisoistaan. Samoin esimerkiksi kansaneläkkeen nostaminen työeläkkeen kustannuksella auttaisi niitä, joille ei usein katkonaisempien työurien sekä pienempien tulojen takia ole kertynyt niin suurta työeläkettä.

Rahapolitiikkakin vaikuttaa naisiin ja miehiin eri tavalla

Myös rahapolitiikalla voi olla sukupuolivaikutuksia. Rahapolitiikkaa on korkojen ja valuuttakurssien ohjaaminen, sekä pankki- ja rahoitusjärjestelmän sääntely. Pienituloiset hyötyvät hyvin vähän rahoitusmarkkinoiden spekulatiivisista voitoista. Näin ollen rahoitusmarkkinoiden sääntely ja pääoman suuntaaminen reaalitalouden investointeihin hyödyttäisi enemmän pienituloisia.

Hallitusten olisi myös mahdollista säännellä sitä, mihin pankkien tulee investoida. Joissain globaalin Etelän maissa hallitukset ovat päättäneet, että lainoja annetaan enemmän pienille ja keskisuurille yrityksille, mikä parantaa myös pienyrittäjien toimintaedellytyksiä. Monet feministiset taloustieteilijät ovat kyseenalaistaneet keskuspankkien vallalla olevan tavan keskittyä yksipuolisesti inflaation hillitsemiseen, kun rahapolitiikalla voitaisiin myös tukea hallitusten työllistämispolitiikkaa.

Pelkät tulot eivät vielä kerro talouden sukupuolivaikutuksista

Talouspolitiikan vaikutuksia mitataan usein kotitaloustasolla. Esimerkiksi sosiaalietuuksien muutoksen seurauksesta saatetaan kertoa, että pienituloisten lapsiperheiden käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet. Tämä perustuu oletukseen siitä, että kotitalouden sisällä vastuut ja resurssit jaetaan tasan, ja sen jäsenet neuvottelevat niiden käytöstä tasa-arvoisesti. Kotitalouden yhteenlasketut tulot eivät kuitenkaan ole riittävä mittari kotitaloudessa asuvien yksilöiden hyvinvoinnista. On myös tiedettävä, kuinka työt ja resurssit jakautuvat perheen sisällä. Pariskuntien perheissä pienituloisempi tai palkkatyön ulkopuolella oleva on usein riippuvainen puolisostaan. Talouspolitiikan sukupuolivaikutusten selvittämiseksi tulisi siis tutkia tulojen ja menojen lisäksi naisten ja miesten erilaisia rooleja, ja sen pohjalta arvioida talouspolitiikan sukupuolivaikutuksia. Tätä varten tarvitaan sukupuolittain eroteltua tilastotietoa myös esimerkiksi ajankäytöstä, sekä palveluiden käyttäjäkyselyitä.

Talouspolitiikalla on siis sukupuolivaikutuksia, mutta se ei vaikuta samalla tavalla kaikkiin naisiin ja kaikkiin miehiin. Talouspolitiikassa on myös otettava huomioon erilaiset naisten ja miesten ryhmät. Talouspolitiikalla voidaan parhaimmillaan edistää sukupuolten välistä ja sisäistä tasa-arvoa sekä purkaa talouden sukupuolirooleja. Se ei kuitenkaan onnistu, jos talouspolitiikkaa tehdään sukupuolisokeasti tunnistamatta vallitsevia eroja ja valtarakenteita.

Laura Hallikas

LÄHTEITÄ

SEGUINO, STEPHANIE. "The Global Economic Crisis, Its Gender and Ethnic Implications, and Policy Responses." Gender and Development 18 (2) (2009): 179-99.
PEARSON, RUTH ¬– SWEETMAN, CAROLINE. Introduction. In Pearson, Ruth – Sweetman, Caroline (ed.). Gender and the Economic Crisis. Oxfam 2011.
BUDLENDER, DEBBIE – ELSON, DIANE – HEWITT, GUY – MUKHOPADHYAY, TANNI. Gender budgets make cents. Understanding gender responsive budgets. The Commonwealth Secretariat, 2002.
ELSON, DIANE. Gender and the global economic crisis in developing countries: a framework for analysis. Gender and Development 18 (2) (2010): 201-212.
HIMMELWEIT, SUSAN. Making visible the hidden economy. The case for gender-impact analysis of economic policy. Feminist economics 8(1) (2002) pp.49-70.
GUNNARSSON, ÅSA. Challenging the Benchmarks in Tax law theories and policies from a gender perspective – the Swedish case. In Gunnarsson, Åsa, Brooks,Kim, Philipps, Lisa and Wersig, Maria (ed.) 2011.
GROWN, CAREN. Taxation and gender equality. A conceptual framework. In Valodia, Imraan – Grown, Caren. Taxation and gender equity. A Comparative Analysis of Direct and Indirect Taxes in Developing and Developed Countries. Routledge 2010.
SUOMEN UNIFEM. Hyvä budjetti. 2006.

Talouden paikat: