You are here

Talouskasvu – onni vai kirous?

Talouskasvu on ollut olennainen osa ihmisten elinolojen paranemista vähintään viimeisten kolmensadan vuoden ajan, ennen kaikkea pohjoisella pallonpuoliskolla. Tavallisetkin ihmiset ovat siten saavuttaneet elintason, josta tuskin saatettiin unelmoida vain sata vuotta sitten.

Rajalliset resurssit ja ihmisten hyvinvointia kaikkialla uhkaavat saasteet ja kasvihuonepäästöt ovat kuitenkin herättäneet uusia, kaikkia ihmisiä koskettavia kysymyksiä talouskasvusta. Vaikka ympäristötuhot ja luonnonvarojen käyttö verrattuna tuotetun tavaran määrään on pienentynyt, voimistuva talouskasvu on kuitenkin aina toistaiseksi tarkoittanut aiempaa suurempaa resurssien kulutusta.

Onko talouskasvu siis hyvää ja välttämätöntä – vai jopa jonkin sortin uhka? Voidaanko kasvu-uralla jatkaa, jos luonnonvarat eivät riitä ja ympäristö ei kestä?

Talouskasvua mitataan yleisesti bruttokansantuotteen (BKT) kasvulla. Kasvu tarkoittaa tällöin sitä, että tavaroita ja palveluita tuotetaan enemmän kuin ennen, esimerkiksi edellisenä vuotena.

Talous kasvoi lähes koko 1900-luvun nykyisissä teollisuusmaissa, joihin Suomikin lukeutuu. Poikkeuksia ovat 1930-luvun lama, maailmansotien aika ja 1990-luvun lama - sekä tällä vuosituhannella vuoden 2008 ennätysrajua finanssikriisi seurannut lama. Jo pelkkä väestön lisääntyminen johtaa talouskasvuun, kun sekä työn tekijöitä että kuluttajia on aiempaa enemmän.

Yleisesti taloutta tutkivat ovat ennustaneet, että eri maiden taloudet saavuttaisivat BKT:n osalta toisensa. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että talouden kasvua kiihdyttävät investoinnit, siis rahan tai muun pääoman sijoittaminen tuottavaan toimintaan, sekä erityisesti osaamisen lisääntyminen. Tästä syystä esimerkiksi koulutukseen on Suomessakin panostettu paljon.

Kasvun tavoittelu on muodostunut niin olennaiseksi osaksi talouttamme, että ilman sitä koko taloutta on vaikea ajatella. Valtiovarainministeriön mukaan pelkkä työllisyystason ylläpitäminen edellyttää vähintään kolmen prosentin vuosikasvua. Kasvun vahvistaminen onkin asetettu keskeiseksi talouspolitiikan päämääräksi. Virallisen mantran mukaan kasvu tarkoittaa lisää töitä, lisää palkkaa ja lisää hyvinvointia. Kun yhteinen kakku on suurempi, jaettavaakin riittää enemmän.

Talouskasvun arvostelijat lähestyvät asiaa toisesta kulmasta. Heidän mielestään kasvu ei ole niinkään itseisarvo kuin keino päämäärien saavuttamiseksi. Valtiontaloudenhoidon tavoitteeksi tulisi heidän mielestään asettaa esimerkiksi tasa-arvon lisääminen, heikoimpien olojen kohentaminen ja parantuneet palvelut. Talouden kasvu ei saisi myöskään tarkoittaa ympäristön tilan huonontumista tai luonnonvarojen hupenemista. Talouskasvu on välttämätön – muttei yksistään riittävä – ehto heikoimpien tilanteen parantamiselle.

Erityisesti ympäristöllisesti koko kapitalistisella taloudella on suuria haasteita edessään. Uusiutumattomien luonnonvarojen liikakäytöstä olisi päästävä eroon, luonnon monimuotoisuutta ja metsiä olisi suojeltava. Samaan aikaan kolmannessa maailmassa talouden olisi kehityttävä ainakin sen verran, että äärimmäisestä köyhyydestä vapauduttaisiin.

Kasvihuonepäästöjen voimakas vähentäminen, mihin esimerkiksi EU on sitoutunut, vaatii paljon etenkin energiantuotannolta ja liikenteeltä. Teknologian olisi kehityttävä todella nopeasti tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta jostakin on selkeästi myös luovuttava. Yritykset kieltää EU:ssa kaikki hehkulamput niiden huonon energiatehokkuuden vuoksi on tästä ensiviite.

Lopulta talouskasvun hyödyllisyys tai välttämättömyys riippuu vastauksesta kolmeen kysymykseen:

Johtaako lisääntyvä kulutus onneen, vai olisiko yksinkertaisempi elämä ihmisille parempi?

Voidaanko globaali talouskasvu yhdistää vähäisempään luononvarojen käyttöön esimerkiksi aineettomia palveluja lisäämällä, vai onko talouskasvun ja vähäisempien resurssien käytön ja pienempien päästömäärien välillä aina ristiriita?

Onko talouskasvun maksimoiminen paras tapa ihmisten elinolojen parantamiseen, vai pitäisikö tavoitteita muuttaa? Kasvu näyttää johtavan myös ihmisten elämänlaatua huonontavan riskialttiuden lisääntymiseen globalisaation myötä.

Tulevat vuodet näyttävät, sopeutuuko ihmiskunta maapallon rajoihin tilanteessa, jossa uusia viljelysmaita ei enää voi ottaa käyttöön ja metsien hakkuut konkreettisesti uhkaavat joidenkin olemassaoloa. Miltä maailmantalous näyttäisi supistuvan talouden oloissa?

Otto Bruun

Päivitetty 1.4.2011

Talouden paikat: