You are here

Ryysyistä rikkauksiin – vai toisin päin? Globalisaation vaikutus tulonjakoon

Kuva: Trey Ratcliff (CC)

Tekstiä on päivitetty 6.9.2012
 

Globalisaatiosta ja sen seurauksista käydään vilkasta keskustelua. Yksi kiistelty aihe on globalisaation vaikutus tuloerojen ja köyhyyden kehitykseen. Mittaustavasta riippuen tuloerot ja köyhyys ovat joko lisääntyneet tai sitten eivät.

Yksinkertaisin, mutta osittain harhaajohtava tapa määritellä globalisaatio on kansainvälisen kaupan kautta. Talous globalisoituu, kun kansainvälinen kauppa kasvaa suhteessa muuhun taloudelliseen toimintaan. Tarkasteltaessa kansainvälisen kaupan muutoksia toisen maailmansodan jälkeen käy kuitenkin ilmi, ettei kasvu ole viimeisen vuosikymmenen aikana ollut poikkeuksellisen nopeaa. YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön Unctadin mukaan maailmankaupan keskimääräinen vuosikasvu oli suurinta 1970-luvulla, jolloin se lisääntyi 20,4 prosenttia vuodessa. Tämä on noin kolme kertaa enemmän kuin 1990-luvulla ja miltei kaksi kertaa enemmän kuin 2000-luvun alussa.

Globaalisaatio on muutakin kuin tavaroiden ja palveluiden kauppavirtoja

Oleellista globalisaatiossa on ehkä pikemminkin kansainvälisen taloudellisen kanssakäymisen luonne kuin kaupan määrä. Aiemmin vietiin ja tuotiin tavaroita. Nyt kauppaa tehdään enemmän palveluilla. Palvelut eivät kuitenkaan ole kasvaneet kovin dramaattisesti suhteessa tavaran maailmankauppaan. Ensimmäiset Unctadin palveluita koskevat luvut ovat vuodelta 1980. Tuolloin palvelukaupan arvo oli 20 prosenttia kaikesta ulkomaankaupasta – siis yhtä paljon kuin vuonna 2005.

Globalisaatio on lisännyt myös tuotantoteknologian muutosta.  Korkeampi teknologia, kuten tietotekniikka, modernit tietoliikenneyhteydet ja kehittynyt teollisuusautomaatio on varsin liikkuvaista. Tuotantoteknologiaa on toki siirtynyt maasta toiseen ennenkin, mutta vauhti on viime vuosina kiihtynyt. Ei kuitenkaan ole täysin selvää, mikä on tuotantoteknologian vaikutus tuloeroihin edes kehittyneiden maiden sisällä.

Globalisaatiossa on siis kyse muusta kuin tavaroiden ja palveluiden kauppavirroista. Mitä se muu on, riippuu näkökulmasta. On vaikea keksiä yksittäistä ratkaisevaa asiaa, joka kuvastaisi ilmiön laajuutta. Kyse on osin asenteiden muutoksista, osin tuotannontekijöiden eli tuotannollisten investointien ja työntekijöiden (varsinkin osaavimpien) lisääntyneestä liikkuvuudesta. Osin kyse on finanssipääoman herkemmästä ja nopeammasta siirtymisestä paikasta toiseen sekä kansainvälisten finanssimarkkinoiden suuremmasta yhdentymisestä.

Miten mitata globaaleja tuloeroja?

Tuloerojen mittaaminen globaalilla tasolla on monimutkaista puuhaa, jossa joudutaan tekemään suuri joukko osittain mielivaltaisia valintoja. Siksi ei ole hämmästyttävää, että muutoksen suunnasta ollaan erimielisiä. Erilaisille johtopäätöksille suo tilaa se, että tulonjaon laskemiseksi joudutaan keksimään, miten tiedot kovin erilaisista maista (esim. Nepal ja Yhdysvallat) saatetaan vertailukelpoisiksi ja miten niille maille, joista tiedot puuttuvat tyystin, keksitään paikkaaja. Niissä tutkimuksissa, joissa maiden välisten tuloerojen on havaittu kasvaneen viime vuosikymmeninä, kasvu on ollut verrattain vähäistä.

Valtioiden sisäisen eriarvoisuuden lisääntymisestä ollaan sen sijaan varsin yksimielisiä. Kiinan ja Intian nopea talouskasvu ja valtava väestömäärä hämärtävät kuitenkin tämän ilmiön vaikutuksen globaaliin tulonjakoon. Tulonjaon tarkastelu maailman tasolla onkin sikäli pulmallista, että suuret ongelmat, varsinkin Saharan eteläpuolista Afrikkaa sitkeästi vaivaava köyhyys, peittyvät tilastoissa Kiinan ja Intian vaurastumisen alle.

Kaiken kaikkiaan tuloerojen muutoksen suunnasta vallitsee suuri erimielisyys. Kun suunta ei ole tiedossa, on vaikea hakea selityksiäkään. Toisaalta on myös mahdollista, että yllä esiteyt kysymykset ovat vääriä. Ehkä globalisaation keskeisin piirre ei ole taloudellisen toiminnan kasvu, vaan esimerkiksi lisääntyvä riskialttius. Jos ihmiset kohtaavat yhä suurempia riskejä yhä useammin, vähentää globalisaatio heidän hyvinvointiaan, vaikka se johtaisikin keskimääräisen tulon kasvuun.

Markus Jäntti

Lue lisää Talous kasvaa, mutta köyhyys ei vähene

Talouden paikat: