You are here

Perustulo globaalina tulonjakomekanismina

Keskustelu kaikille maksettavasta perustulosta on viime vuosina kohonnut uusiin ulottuvuuksiin paitsi länsimaissa, myös monissa Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian maissa. Perustulolla tarkoitetaan kaikille yhteiskunnan jäsenille säännöllisesti maksettavaa tulonsiirtoa, jonka vastaanottamiseen ei liity mitään ehtoja tai velvoitteita.

Perusteet perustulon käyttöönotolle liittyvät sekä työmarkkinoiden muutokseen että sosiaalisiin oikeuksiin. Rikkaissa länsimaissa työn ja toimeentulon epävarmuus on lisääntynyt. Erilaiset silpputyöt ja itsensä työllistämisen muodot ovat yleistyneet, eikä nykyinen sosiaaliturva ei takaa toimeentulon jatkuvuutta elämäntilanteiden muutoksissa. Se jättää ulkopuolelleen esimerkiksi yrittäjät ja freelancerit ja sisältää tuloloukkuja, joiden ansiosta satunnaisen työn vastaanottaminen saattaa joskus jopa vähentää käteen jääviä tuloja.Osa ihmisistä on syrjäytetty kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle. Heille perustoimeentulon saaminen merkitsee lukemattomia lomakkeita liitteineen sekä nöyryyttävää viranomaiskontrollia ja elämäntilanteen tarkkaa läpivalaisua. Sosiaaliturvajärjestelmämme nojaa hyvin kapeaan määritelmään työstä. Ansiotyön ulkopuolella tapahtuva aktiivisuus ja kouluttautuminen tuovat merkitystä elämään, ylläpitävät työkykyä ja tuottavat hyvinvointia yhteiskuntaan. Työttömälle työnhakijalle eivät kuitenkaan ole sallittuja mitkään muut aktiivisuuden muodot kuin työnhaku. Esimerkiksi vapaaehtoistyön tekeminen saattaa johtaa sanktioihin ja karensseihin.
Maailmassa on kuitenkin tällä hetkellä noin miljardi työtöntä tai alityöllistettyä ihmistä ja määrä on jatkuvasti kasvussa automatisoinnin ja tuotannon keskittymisen seurauksena. Työllisyysasteen nosto ei voi olla ratkaisu ongelmiin, koska nykymuotoinen työllisyyden tavoittelu ei ole ekologisesti kestävää. Massiivinen työvoiman ylitarjonta globaalilla tasolla heikentää ay-liikettä ja laskee palkkoja. Iso osa köyhempien maiden ihmisistä työskentelee itsenäisesti epävirallisella sektorilla, joten yritysten palveluksessa olevien työntekijöiden aseman parantaminen ei edes vaikuttaisi heidän asemaansa mitenkään.

Perustulo merkitsisi rikkaissa ja köyhissä maissa hiukan eri asioita. Rikkaammissa maissa se sopeuttaisi olemassa olevaa sosiaaliturvaa työn ja elämänkulun monimuotoistumiseen, estäisi väliinputoajaryhmien syntyä ja vapauttaisi sosiaaliturvan tukahduttavista ominaisuuksista. Köyhemmissä maissa pienikin perustulo taas auttaisi nostamaan ihmisiä äärimmäisestä köyhyydestä. Esimerkiksi Namibiassa ja Intiassa paikallistasolla tehtyjen perustulokokeiluiden tulokset ovat erittäin rohkaisevia. Perustulo lisäsi ihmisten hyvinvointia useilla mittareilla: se vähensi aliravitsemusta, paransi terveyttä ja lisäsi lasten koulunkäyntiä. Samalla se lisäsi taloudellista aktiivisuutta; osoittautui, että monet ihmiset investoivat perustulonsa sellaisiin hankintoihin jotka paransivat edelleen heidän toimeentuloaan, esimerkiksi ompelukoneeseen. Erityisesti naisille henkilökohtainen käyttöraha merkitsi myös itsenäisyyden lisääntymistä.

Perustulon toteuttamiseen on esitetty useita erilaisia rahoitusvaihtoehtoja ja malleja. Tyypillisimmin perustulomallit pohjautuvat tuloverotuksen uudistukseen ja ne on suunniteltu toteutettavaksi kansallisella tasolla. Tällöin verotusta muutetaan siten, että tulojen noustessa perustulon tuoma lisä peritään vähitellen takaisin valtiolle. Perustulon rahoitukseen voidaan käyttää myös muita veroja, esimerkiksi ympäristöveroja, kulutusveroja tai rahoitusmarkkinaveroja. Myös keskuspankkirahoituksesta on keskusteltu. Tunnettu belgialainen professori Philippe Van Parijs on ehdottanut Euroopan Unionin tasolla toteutettavaa perustuloa, joka rahoitettaisiin pääasiassa arvonlisäverolla. Globaaleilla veroilla voisi olla mahdollista toteuttaa myös globaali perustulo.

Perustulo herättää kysymyksen siitä, millä perusteilla vaurautta yhteiskunnissa jaetaan. Missä määrin vaurautemme on peräisin tekemästämme työstä ja missä määrin se on työn ulkopuolella syntyvää arvoa? Esimerkiksi luonnonvarat voidaan ymmärtää lähtökohtaisesti kaikkien käytössä olevina yhteisresursseina, jolloin kaikilla pitäisi olla tasavertainen oikeus hyötyä niistä. Tällaiseen ajatteluun pohjaa Alaskassa käytössä oleva perustulomalli, jossa öljytuloihin perustuvasta rahastosta jaetaan kaikille kansalaisille vuosittainen osinko. Toisaalta myös esi-isiemme keksinnöt ovat jossain määrin yhteisomaisuutta. Teknologinen kehitys on nostanut työn tuottavuutta viime vuosikymmeninä huimasti. Olisi oikeudenmukaista, että kaikki pääsisivät tasapuolisesti nauttimaan automaation tuomista hyödyistä lisääntyneen vapaa-ajan ja ansiotyöstä irrotetun toimeentulon muodossa. Tällaisten yhteisresurssien lisäksi yhteiskunnallinen arvontuotanto nojaa vahvasti myös työmarkkinoiden ulkopuolella, ennen kaikkea kotitalouksissa tehtyyn uusintamistyöhön, jota tekevät enimmäkseen naiset. Yritykset eivät saisi mistään työvoimaa itselleen jollei uusia työntekijöitä ensin joku kasvattaisi, ruokkisi ja vaatettaisi.

Perustulon käyttöönottoa puoltaa myös ekologisen kestävyyden vaatimus. Jos haluamme välttää maapallon ylikuumenemisen ja luonnonvarojen loppuunkulutuksen, haitallisia tuotannon muotoja on välttämättä karsittava. Työllisyyden lisääminen ei voi enää olla itseisarvoinen tavoite. Perustulolla olisi mahdollista tukea ekologista rakennemuutosta ja ottaa käyttöön työajan lyhentämistä ja työn jakamista edistäviä ratkaisuja.

Ekologinen kriisi vaatii myös radikaalia tulojen ja varallisuuden uusjakoa globaalilla tasolla. Kun perinteisessä talouskasvuun sidotussa hyvinvointivaltiopolitiikassa tuloeroja on pyritty tasaamaan nostamalla alempien tuloluokkien elintasoa, jatkossa vähintään yhtä suuri huomio on kiinnitettävä suurituloisten liiallisen kulutustason leikkaamiseen. Kansainvälisen hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin mukaan neljäsosalla maailman sadan rikkaimman ihmisen vuoden 2012 tuloista voisi lopettaa absoluuttisen köyhyyden maailmasta. Suorat tulonsiirrot ovat tehokkain tapa jakaa vaurautta ja niiden toteuttamiseen vaaditaan käytännössä vain toimiva väestörekisteri ja kaikille ihmisille oma pankkitili.

Monet radikaalit ajattelijat, kuten Zygmund Bauman ja Erik Olin Wright, ovat nähneet perustulon välineenä uudenlaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Ihminen, jonka taloudellinen toimeentulo on kaikissa tilanteissa turvattu, on ihan eri tavalla itsenäinen kuin ihminen jonka toimeentulo riippuu työnantajan, puolison tai viranomaisten suosiollisuudesta. Voidaan ainakin olettaa, että turvattu perustoimeentulo johtaisi demokratian ja kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen sekä suojaisi työntekijöitä pahimmalta työnantajien mielivallalta.

Johanna Perkiö

Lisätietoja:

BIEN Finland – Suomen perustuloverkosto: http://perustulo.org

Basic Income Earth Network: http://www.basicincome.org/

Lähteet

Alaskan perustulosta: http://usbig.net/alaskablog/about-the-alaska-dividend/

Intian perustulokokeilusta: http://www.youtube.com/watch?v=ItkZ5b-C3Nw

Namibian perustulokokeilusta: http://www.bignam.org/

Orton, Ian Gareth: "Why we Ought to Listen to Zygmunt Bauman". Esitelmä 12. BIEN kongressissa Dublinissa 20.6.2008. http://www.basicincome.org/bien/pdf/dublin08/2eiortonzygmuntbaumanbi.pdf

Perkiö, Johanna & Suopanki, Kaisu (toim.) Perustulon aika. Into 2012.

Talouselämä 21.1.2013: "Nyt se on tutkittu: Maailman köyhyyden voisi lopettaa 100 rikkaimman ihmisen tuloilla... 4 kertaa" http://www.talouselama.fi/uutiset/nyt+se+on+tutkittu+maailman+koyhyyden+...

Van Parijs, Philippe: "No Eurozone Without a Eurodividend" Esitelmä 14. BIEN kongressissa Münchenissä 14.9.2012. Esitelmä katsottavissa: https://www.youtube.com/watch?v=koWT5-9aPuQ&list=PL75XXMzSf2lhBfNEXJ4x_o...

Wright, Erik Olin: "Perustulo sosialistisena projektina" Peruste 1/2011 s. 72-85, Vasemmistofoorumi. http://www.vasemmistofoorumi.fi/wp-content/uploads/stuff/tiedostot/omist...

Talouden paikat: