You are here

OCCUPY FOOD?

Where were you when the world went flat? Näin kysyi New York Timesin kolumnisti Milton Friedman vuonna 1998. Kenties missään muussa asiassa globalisaatio ei konkretisoidu niin selkeästi kuin ruokajärjestelmässämme. Teollistumisen myötä ruokajärjestelmä on muuttunut paikallisesta globaaliksi. Samalla ruoan merkitys etenkin länsimaissa on muuttunut. Kotitalouksien rahoista yhä pienempi osa kuluu ruokaan, mutta kaikilla tuntuu olevan jotakin sanottavaa ruoasta. Olet mitä syöt, mutta ennen kaikkea olet sitä mitä et syö. Ruoan kuluttamisesta on tullut aktiivista ja poliittista. Viime vuosien aikana herännyt, kansalaisten alulle panema yhteiskunnallinen keskustelu ruoasta on nostanut ihmisten oman kokemuksen ja halun vaikuttaa asioihin asiantuntijalausuntojen rinnalle.

Keskustelulle on ominaista vahva vastakkainasettelu niin sanotun teollisen ruoantuotannon ja luonnonmukaisen tuotannon välillä. Sitä leimaavat vaatimukset terveellisemmän ja aidomman ruoan puolesta. Jos Occupy Wall Street puhui Yhdysvaltojen pieni- ja keskituloisten puolesta, onko ruokaan liittyvä kansalaisaktivismi vastaava ilmiö, Occupy Food? Suuret vastaan pienet, suuryritykset vastaan pientuottajat, suljetut neuvotteluhuoneet vastaan avoimuus, vanha valta vastaan sosiaalinen media?

Miksi ruokakeskustelu on merkittävää myös kansantalouden kannalta?

Länsimaissa tapahtuva ruokakeskustelu on helppo leimata elitismiksi. Pelkästään se, että voi vaikuttaa omiin ruokailutottumuksiinsa ja keskustella niistä, kertoo elintason noususta. Toisaalta ruokakeskustelu on tervetullutta ja sen pohdinta on merkittävää myös kansan- ja maailmantalouden kannalta. Maailmassa on jo nyt enemmän liikalihavia kuin nälkäisiä ihmisiä. Eikä nyt puhuta ihan pienistä luvuista, vaan yli miljardista ihmisestä. Suomessa liikalihavuuden aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ja sosiaaliturvalle vuositasolla ovat satojen miljoonien luokkaa. Toimittaja Michael Pollan puolestaan kuvaa hyvin Yhdysvaltojen tilannetta: ihmiset käyttävät ruokaan vähemmän rahaa kuin koskaan aiemmin, mutta samalla syövät enemmän kuin koskaan. Kyseessä on koko yhteiskunnan kannalta merkittävä ongelma.

Ihminen valitsee aina terveellisimmän vaihtoehdon?

Onko vastuu terveellisestä ruokavaliosta ihmisillä itsellään vai voiko vastuuta vierittää myös elintarviketeollisuudelle? Yhden maailman suurimman elintarvikejätin Kraftin entisen varatoimitusjohtaja Michael Muddin mukaan vastuu on myös elintarviketeollisuudella. Hänen mielestään poliittisella ohjauksella on varmistettava kansanterveyden, ei elintarvikejättien markkina-aseman säilyminen.

Lihavuuden taustalla voi olla ruokavalion lisäksi monia muita tekijöitä, kuten kaupungistuminen, liikunnan opetuksen vähentyminen kouluissa sekä pikaruokaravintoloiden määrä. Kuitenkin juuri ruokavalion ja lihavuuden välillä on suorin yhteys. Jos syöt jatkuvasti enemmän kuin kulutat, lihot. Muddin mukaan elintarviketeollisuus on keskittynyt lisäämään osakkeenomistajien voittoja ja unohtanut yhteiskuntavastuunsa.

Kuluttaja on kuningas, näin meille on opetettu. Kaupoista löytyy sitä, mitä kuluttaja haluaa. Kuitenkin kauppaan on vaivihkaa ilmestyneet suuremmat pakkauskoot, pitkälle jalostetut tuotteet, sokeroidut aamiaismurot ja lapsille suunnatut tuotteet. Markkinoinnilla voidaan vaikuttaa ostospäätöksiin. Jos ihmiset olisivat pelkästään rationaalisia olentoja, yritysten markkinointiosastoja ei olisi olemassa.

Markkinoinnilla ja mainostamisella saadaan luotua uudenlaisia ruokakulttuureita, jotka voivat levitä nopeasti ja korvata perinteiset ruokavaliot. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon pikaruokaravintolat, joiden vuoksi ranskanperunoiden kulutus on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt räjähdysmäisesti kaikkialla maailmassa. Siten pitkälle jalostettujen elintarvikkeiden osuus ravinnosta lisääntyy myös kehitysmaissa, kun ne tuodaan nopeasti valmistettavina, helppoina ja halpoina tuotteina kaikkien saataville. Pitkälle jalostettuja elintarvikkeita käytettävissä kotitalouksissa piilonälkä on yleistä. Piilonälkä tarkoittaa sitä, että ihmisen päivittäinen kaloritarve täyttyy, mutta ruokavaliosta puuttuu silti olennaisia ravintoaineita. Tämä voi heikentää erityisesti lapsen älyllistä, fyysistä ja sosiaalista kehitystä.

Michael Pollan on kirjoittanut siitä, kuinka yhdysvaltalainen ruokakulttuuri pyörii prosessoitujen ruokien ympärillä: Yhdysvalloissa prosessoituja ruokia tuetaan verovaroin. Etenkin maissin ja soijan viljelyyn ja tutkimukseen on panostettu niin suurilla summilla, ettei niiden ympärille kehittynyttä infrastruktuuria hevillä pureta. Pitkälle jalostetut tuotteet ovatkin lisänneet kaikkialla maailmassa kaupoista saatavien ruokatuotteiden määrää, mutta tosiasiallisesti käytettyjen raaka-aineiden määrä on supistunut rajusti ja ruokavaliomme yksipuolistuu.

Ruoka, kulttuuri ja elintarvikeyritysten vastuu

Voidaan väittää, että elintarviketeollisuuden ja kansanterveyden välillä on paradoksi. Suuri elintarvikeyritys tuottaa omistajilleen suuren määrän voittoa, kun se lisää ruuasta saatavan energian myyntiä. Kansanterveydellisesti tämä on ongelmallista. Valveutunut kuluttaja osaa kerätä ostoskoriinsa terveellisen ruokavalion ainekset. Ja parasta on tietenkin, jos ihminen itse on kiinnostunut syömään terveellisesti. Terveellinen ruokavalio pitäisi kuitenkin olla kaikkien, ei vaan ruokahifistelijöiden tai varakkaiden, oikeus. Siksi elintarvikeyrityksiltä tulee vaatia myös vastuullisuutta, ja toimintaympäristöään pitkäjänteisesti analysoivat yritykset näkevät tämän liiketoimintamahdollisuutena, ei uhkana.

Ruoasta meuhkaaminen voidaan kuitata ylellisyytenä. Kuitenkin omasta ruoasta ja sen alkuperästä kiinnostuminen on positiivinen asia. Ruoka kantaa merkityksiä, ja ruokakulttuuri kiteyttää monet ajankohtaiset yhteiskunnalliset keskustelut. Kulttuuri on vahvemmassa osassa ruokavalinnoissamme kuin arvaammekaan. Esimerkiksi leipä on olennainen osa suomalaista ruokakulttuuria. Miksi muuten karppaajille olisi tarjolla vähähiilihydraattista leipää?

--

Kirjoittaja Laura Kihlström on agroekologiaan erikoistunut maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Hän kirjoittaa osana kolmihenkistä työryhmää kirjaa maailmanlaajuisesta ruokaturvasta, joka ilmestyy keväällä 2014.

laurakihlstrom@gmail.com
twitter.com/laurakkihlstrom

Talouden paikat: