You are here

Naiset ja siirtolaisuus


Nimettömiä siirtolaistyöläisiä bangkokilaisella rakennustyömaalla. Kuva: Ronn Aldaman(CC)

Siirtolaisuus mielletään helposti nuorten miesten liikkumiseksi maasta toiseen. Kuitenkin jo vuosikymmenien ajan joka toinen siirtolainen on ollut nainen.

Naisten siirtolaisuutta on pitkään tarkasteltu lähes yksinomaan perheeseen liittyvänä siirtolaisuutena. Syiksi muualle muuttoon on nähty avioliitto ulkomailla tai lähtömaasta miehen mukaan muuttaminen. Enenevissä määrin kuitenkin naisten omaehtoinen, esimerkiksi työperäinen siirtolaisuus on lisääntymässä. Naisten siirtolaisuutta siis ei pidä tarkastella pelkästään perheen näkökulmasta.

Naisten siirtolaisuuden syyt ovat yhtä monimuotoisia, kuin miehillä. Paetaan esimerkiksi vainoja, lähdetään konfliktialueilta tai halutaan parempipalkkaisiin töihin. Muiden tekijöiden lisäksi sukupuolinen syrjintä tai moraalisesti ahdasmielinen ympäristö voivat olla naisille syy lähteä.

Naiset työllistyvät usein hoiva-aloille: kodinhoitajiksi, siivoojiksi tai sairaanhoitajiksi. Myös seksityö voi olla siirtolaiselle vaihtoehto.

Naisten ulkomaille suuntautuvaa siirtolaisuutta lähtömaissa voivat rajoittaa omien tulojen puute, naisten heikko mahdollisuus saada koulutusta tai heikot mahdollisuudet osallistua (yhteiskunnalliseen) päätöksentekoon. Myös verkostot ulkomailla voivat olla miesten dominoimia. Nämä syyt voivat yhtälailla olla syy lähteä liikkeelle.

Omien tulojen puute saattaa ajaa ihmiset matkajärjestelyihin, jotka johtavat ihmiskauppaan. Jos on pakko muodostaa lähtiessä velkasuhde, eikä maksaminen perillä onnistu suunnitellusti, saattaa siirtolainen joutua hyväksikäyttösuhteeseen. Naiset voivat päätyä tekemään seksityötä jouduttuaan ihmiskaupparikoksen uhriksi. Kaikki ihmiskaupassa uhriutuvat naiset eivät kuitenkaan tee seksityötä – naisia voidaan riistää myös muunlaisessa työssä tai heidät voidaan alistaa orjuuden kaltaiseen suhteeseen kotitalouteen.

Naisista on ulkomaille suuntautuvan työperäisen siirtolaisuuden myötä enenevissä määrin tulossa perheidensä pääasiallisia elättäjiä. Niissä pohjoisen maissa, joissa naiset aiemmin perinteisesti hoitivat kodin miehen toimiessa elättäjänä, ovat auenneet uudet työmarkkinat: jonkun perheen ulkopuolisen on hoidettava koti, lapset ja vanhukset. Ellei yhteiskunta järjestä palveluja, järjestetään ne perheissä muuten.

Hoitoalan ammatit ovat usein kuormittavia, alipalkattuja ja aliarvostettuja. Alalla ei viihdytä ja lopulta päädytään tilanteeseen, jossa suomalaisia hoitajia värvätään paremmalla palkalla muihin Pohjoismaihin ja thaimaalaisia Suomeen. Tällaisissa työsuhteissa työntekijä on melko hyvässä asemassa, sillä työ on usein vakituista ja siitä maksetaan sosiaaliturva.

Kodeissa työskentelevät ja asuvat ihmiset ovat alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle, varsinkin, jos työntekijä on paperiton. Työajat ja -olosuhteet voivat olla kestämättömiä. Kodeissa tehtävä työ, kuten siivous tai lastenhoito on helpompaa teettää pimeästi kuin julkisissa laitoksissa tehtävä työ.

Riippuvuussuhteet työnantajaan ovat sitä voimakkaammat, mitä vähemmän mahdollisuuksia työntekijällä on poista kotoa ja esimerkiksi oppia kieltä. Joskus kodeissa työskentelevät on painostettu seksityöhön. Kodeissa työskentelevät ihmiset ovat usein näkymättömiä ja statuksesta riippumatta he saattavat pudota työlainsäädännön ulkopuolelle.

Hoitoalan ammatit ovat luoneet globaaleja hoivatyön ketjuja. Kun meksikolainen nainen hoitaa kaliforniassa toisen ihmisen lapset, hoitaa joku muu hänen lapsensa Meksikossa. Berliinissä on havaittu ketjutusta, jossa hyvätuloinen saksalainen perhe palkkaa puolalaisen naisen hoitamaan lapsiaan. Puolassa palkattu puolalainen hoitaa ulkomailla työskentelevän lapset ja hänen lapsensa ovat hoidossa isovanhemmilla. Äitiys roolina määrittyy yhä useammin elatuksen ja opintojen kustantamisen, ei läsnäolon kautta.

Seksityö, naisten dominoima ala, on globalisoitunut myös Suomessa. Asiakassuhteiden luominen on siirtynyt verkkoon, ja ihmisten yhä lyhyemmät ajanjaksot yhdellä paikkakunnalla antavat viitteitä paperittomuuden lisääntymisestä. Suomessa esimerkiksi kotien hoivatyötä ei teetä suurissa määrin ulkopuolisilla, mikä vaikuttaa paperittomien naisten työllistymisen mahdollisuuksiin ja mahdolliseen ohjautumiseen alalle.

Seksityön mahdollistamat maastapoistamiset asettavat seksityöntekijät, biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen katsomatta, asemaan, jossa tuen ja avun hakemisen kynnys on korkea. Esimerkiksi pikaiset käännytykset vaikeuttavat oikeuksien peräämistä rikostapauksissa tai ihmiskaupan uhrien mahdollisuutta saada tukea.

Naiset muuttavat yhä myös perhesiteiden vuoksi. Joko yhdistetään jo olemassa ollut perhe tai avioidutaan kumppanin kanssa ja muutetaan tämän kotimaahan. Avioliiton perusteella saadun oleskeluluvan ongelma on sen kytkös avioliittoon. Naiset voivat joutua alistettuun asemaan ja sietämään huonoa suhdetta, koska oleskelulupa on suhteessa vallankäytön väline.

Naisten kokemukset ulkomailla saattavat muuttaa perheen valtasuhteita ja työnjakoa. Yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksista tasa-arvokysymyksissä ei olla yksimielisiä.

Mervi Leppäkorpi

(Päivitetty 23.8.2011)