You are here

Mitä EPA-sopimukset ovat ja kuka niistä hyötyy?

Mitkä ihmeen EPA-sopimukset? Aihe on monille tuntematon, mutta toteutuessaan sopimukset vaikuttavat miljoonien ihmisten elämään.

Euroopan unioni on käynyt vuodesta 2002 asti alueellisia kauppaneuvotteluja 77 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtion (AKT-maat) kanssa. Näiden niin sanottujen EPA-sopimusten (Economic Partnership Agreements) tarkoituksena on yhdistää kauppa- ja kehityspoliittisia tavoitteita. Sopimusten suunniteltiin astuvan voimaan vuoden 2008 alusta erilaisten siirtymäaikojen puitteissa, mutta lähinnä AKT-maiden varausten vuoksi aikataulussa ei ole pysytty

EU:n ja AKT-maiden välisiä suhteita on säännelty erilaisin sopimuksin aina Euroopan yhdentymisen alkuajoista asti. Viimeisin näistä on Cotonoun sopimus, joka tarjoaa Euroopan vanhoille siirtomaille erityisaseman unionin ulkomaankaupassa ja kehityspolitiikassa. EU:n jäsenenä Suomi on osa samaa neuvotteluosapuolta kuin Ranskan ja Britannian kaltaiset entiset siirtomaamahdit.

Cotonoun sopimus on vastoin Maailman kauppajärjestön WTO:n sääntöjä, mutta järjestelylle on myönnetty poikkeuslupa vuoden 2007 loppuun asti. Tämän jälkeen EU:n on taattava tasa-arvoinen kauppakumppanin asema kaikille saman kehitystason maille. Kaikkein köyhimmille maille on mahdollista tarjota etuuksia. EU on uhannut osaa AKT-maista kauppaehtojen huonontumisella, jos sopimuksia ei solmita määräajassa.

EPA-sopimuksia pidetään erityisesti kehityspoliittisena työkaluna. Sopimusten tavoitteena on vapauttaa kauppaa, edistää maiden taloudellista kehitystä ja tukea alueellista yhdentymistä.

Neuvotteluja käydään kuuden maaryhmän kanssa. Ryhmien jäsenten toivotaan syventävän keskinäistä taloudellista yhteistyötään. Osa ryhmistä on uusia ja vakiintumattomia ja yhteistyö niiden puitteissa saattaa jopa heikentää olemassa olevia yhteistyörakenteita naapurimaiden välillä. On myös olemassa uhka, että EPA-sopimukset kauniista sanoista huolimatta ohjaavat ulkomaankauppaa Euroopan suuntaan, pois alueellisilta markkinoilta. Tällöin suurempia markkinoita ja talouskasvua ei välttämättä syntyisi, vaan seurauksena olisi vahvempi riippuvuus EU:sta.

Myös WTO:n tavoitteena on maailmankaupan vapauttaminen. Samaan aikaan, kun neuvottelut WTO:ssa ovat pahasti vastatuulessa, yritetään EPA-sopimuksiin ujuttaa mukaan aiheita, jotka on jo jätetty WTO:ssa neuvottelujen ulkopuolelle, erityisesti kehitysmaiden ja kansalaisjärjestöjen vastustuksen takia. Näihin lukeutuu muun muassa palveluiden vapauttaminen. Esimerkiksi terveyspalveluiden yksityistäminen köyhässä maassa uhkaa eniten kaikkein köyhimpien ihmisten elintärkeiden palveluiden saantia.

Monet kehitysmaat saavat valtaosan tuloistaan tullimaksuista ja kaupan epäsuorista veroista. EPA-sopimukset edellyttävät merkittäviä tullimaksujen alentamisia. Valtion tulojen menetys vaikuttaa julkisten palveluiden tarjoamiseen, palkkoihin ja työllisyyteen. Budjetin kiristyessä omien kehityshankkeiden toteuttaminen – esimerkiksi ympäristönsuojelun, demokratian tai peruskoulutuksen kehittäminen – on entistä vaikeampaa.

EU:n ääntä neuvotteluissa käyttää Euroopan komissio. Komissio ei ole suoraan parlamentaarisessa valvonnassa, ja Euroopan parlamentti ja kansalliset kansanedustuslaitokset ovat olleet tyytymättömiä tiedonsaantiin EPA-neuvotteluista.

Komissiolla on, totta kai, riittävästi sekä rahaa että työntekijöitä tehokkaaseen neuvotteluun. Vastapuolella saattaa olla valtio, jonka ainoan neuvottelijan vastuulla ovat maan kaikki kauppasopimukset. Joskus köyhät valtiot lähettävät varojen ja väen puutteen vuoksi neuvotteluihin yhteisen edustajan, jonka pitäisi seurata useita samanaikaisia neuvotteluja.

EPA-neuvottelujen epämääräisyys kaupan ja kehityspolitiikan suhteen herättää epäluuloja: kuka sopimuksista lopulta hyötyy?

Suomessa aihetta ovat pitäneet esillä lähinnä kansalaisjärjestöt. Ne ovat järjestäneet esimerkiksi tiedotus- ja keskustelutilaisuuksia ja painostaneet poliitikkoja.

Reetta Tilvis

Talouden paikat: