You are here

Milloin maailmantalous syntyi?

Señor Codo (CC)

Teksti on tarkistettu 5.9.2012
Tekstiä on viimeksi päivitetty 13.2.2009

Maailmantaloudella tarkoitetaan järjestelmää, jossa taloudellinen tuotanto ja kulutus eri puolilla maailmaa ovat yhteydessä toisiinsa.

Esimerkiksi Nokian Euroopassa myytävät puhelimet suunnitellaan Suomessa ja kasataan Romaniassa eri puolilta Eurooppaa ja Aasiaa tuoduista osista. Suuri osa tuotannosta käytetyistä metalleista ostetaan Afrikan maista, kuten Kongosta ja Nigeristä. Välituotteet matkaavat ympäri maailmaa öljyn voimin. Tavallisen T-paidan tarina on lähes yhtä värikäs, vaikkakin hieman yksinkertaisempi.

Mistä lähtien globaalin etelän kaivostyöläinen on ollut yhteydessä naapurin Liisaan, joka osti juuri ensimmäisen nokialaisensa? Milloin tämä maailman ihmiset välillisesti yhteen liittävä kaupankäynti syntyi?

Olisi helppo aloittaa lauseella "jo muinaiset roomalaiset...", mutta todellisuudessa historiaa pitää kelata vieläkin kauemmas. Historioitsija Peter Watsonin mukaan kaupankäynnin synty pitää sijoittaa vähintään 150 000 vuoden päähän, jolloin heimoihin järjestäytyneet ihmisryhmät kävivät alkeellista vaihtokauppaa.

Piikiveä on arkeologisten löytöjen mukaan vaihdettu jo kivikaudella noin 7 000 vuotta sitten. Jalokivien käsittelyyn tarvittavia työkaluja levisi Egyptistä muualle maailmaan 3 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Samoihin aikoihin syntyivät ensimmäiset pidemmät kauppareitit. Esimerkiksi nykyisen Irakin alueella Mesopotamiassa asuneet Sumerit ja nykyisessä Intiassa sijainnut Harappan-sivilisaatio kävivät keskenään kauppaa. Kreikassa ja myöhemmin Roomassa syntyneet korkeakulttuurit puolestaan ylläpitivät laajamittaista kauppaverkostoa lähes koko nykyisen Euroopan alueella noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Heidän liikereittinsä ulottuivat aina Kiinaan asti.

Arkeologit ovat siis löytäneet monia todisteita kaupasta ja vuorovaikutuksesta. Mutta milloin eri puolilla tapahtuvasta kaupasta, satunnaisista kauppareiteistä, tuli maailmantalous – yhteinen järjestelmä, jossa tuottajat ja kuluttajat eri puolilla maailmaa vaikuttavat toistensa elämään ja sen materiaalisiin perusehtoihin tavaroiden välityksellä?

Yksi vaihtoehto on sijoittaa maailmantalouden synty aikaan, jolloin Kiinasta Eurooppaan ja Afrikkaan oli pysyviä ja suhteellisen laajasti käytettyjä kauppareittejä. Tämä tarkoittaisi eri lähteistä riippuen vuosia 1 000–1 450. Tätä ennen Rooma oli toki yhteydessä Kiinaan silkkitietä pitkin, mutta vasta kauppavirtojen jatkuvuus alkoi todella muuttaa sekä kiinalaista että eurooppalaista maailmankuvaa. Ihmiset eri puolilla ymmärsivät elävänsä samassa maailmassa ja alkoivat määrittää itseään suhteessa "muihin". Maailmanjärjestelmä oli syntynyt.

Tiedon ja toimintatapojen leviäminen olikin aluksi yhtä merkityksellistä kuin varsinaisten kauppatavaroiden. Silkkitien kauppias oli seikkailija, joka matkasi uusiin maailmoihin, joita yksikään eurooppalainen ei ollut aiemmin nähnyt. Marco Polon värikkäät kuvaukset 1200-luvun lopun Kiinasta ovat tästä paras säilynyt kirjallinen esimerkki. Tiedonvaihdosta tuli jatkuvaa. Tätä havainnollistaa se, että italialaiset ja kiinalaiset riitelevät edelleen siitä, kumman alueella ne silmälasit oikein keksittiin.

Maailmantalous laajeni maailmanjärjestelmän synnyn jälkeen. Amerikat "löytyivät" 1400-luvun lopulla. Vastasyntyneet valtiot Euroopassa kilpailivat strategisista asemista Afrikan rannikolla. Mantereet löysivät paikkansa: Eurooppa ja Kiina vaihtoivat tasa-arvoisina kauppamahteina tavaraa keskenään, kun taas Afrikan ja Amerikkojen roolit olivat 1500-luvun maailmanjärjestelmässä vähemmän mairittelevia. Eurooppalaiset veivät Afrikasta orjia Amerikkoihin, jossa orjat korvasivat intiaanit lähes ilmaisena työvoimana hedelmä- ja puuvillapelloilla.

Maailmantalous tuotti tehokkaan, joskin nykymittareilla brutaalin, työnjaon. Tämä työnjako kuitenkin totutti eurooppalaiset esimerkiksi suklaaseen, banaaneihin, kahviin, perunaan ja tomaattiin.

Talous oli siis maailmanlaajuista viimeistään 1400-luvulla. Tämän jälkeen maailmanjärjestelmän muutokset ovat entisestään syventäneet ja tehostaneet työnjakoa.

Vapaakaupan suosio lisääntyi 1800-luvulla ja uudelleen toisen maailmansodan jälkeen. Tämä yhdistettynä kuljetusvälineiden huimaan kehitykseen on paisuttanut kauppavirtoja. Maailmantalouden merkitys on kasvanut, ja entistä laajempi joukko ihmisiä on kiinnittynyt globaaliin kapitalismiin. On alettua puhua talouden globalisaatiosta.

2000-luvun tärkeät keskustelut koskevat sitä, onko nykymuotoinen maailmantalous ekologisesti kestävää ja onko talouden painopiste siirtymässä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta pysyvästi Aasiaan. Historiallisesti tilanne ei ole mitenkään uusi, vaan pikemmin paluu 1500-luvulle asti vallinneeseen tilanteeseen, jossa Kiina oli maailmantalouden keskus.

Otto Bruun

Talouden paikat: