You are here

Mikä on kansalaisyhteiskunta – ja mihin sitä tarvitaan?

Ilja Repin: 17. lokakuuta 1905 (1906–1911)

 

Jos demokratian tulevaisuus halutaan pelastaa, minkä varaan toivo kannattaa rakentaa? Viime aikoina globaali kansalaisyhteiskunta on kerännyt yhä enemmän huomiota ja kiinnostusta, kun puhutaan demokratian turvaamisesta.

Ajatus kansalaisyhteiskunnasta ei tietenkään ole uusi, mutta kiinnostus tätä valtiovallan ja taloudellisen vallan tai julkisen ja yksityisen väliin jäävää niin sanottua kolmatta sektoria kohtaan on kasvanut erityisesti globalisaation myötä.

Kiinnostuksen ja luottamuksen kasvu johtuu siitä, että kansalaisyhteiskunnan, yhteiskunnallisten liikkeiden ja kansalaisjärjestöjen ajatellaan toteuttavan yhä tärkeämpää tehtävää globalisoituneessa maailmassa ja taloudessa. Me kansalaisyhteiskunnan toimijat voimme työskennellä vallanpitäjien ja talouselämän vahtikoirina paljastaen väärinkäytöksiä. Me voimme nostaa esiin laiminlyötyjä ongelmia kuten huonoimmassa asemassa olevien ihmisten oikeuksia.

Voimme myös esitellä uusia ratkaisuja ongelmiin, joihin markkinat tai julkinen valta eivät niitä löydä. Esimerkiksi keskustelut naisten oikeuksista, rasismista tai ympäristön tilasta ovat pitkälti kansalaisyhteiskunnan toimijoiden synnyttämiä. Ilmastonmuutos tai sukupuolten välinen tasa-arvo eivät olisi nykyisenkaltaisia keskustelunaiheita ja poliittisia kysymyksiä, elleivät naisasialiikkeet ja ympäristöliikkeet olisi aikoinaan kiinnittäneet niihin huomiota, eivätkä mustat olisi saaneet kansalaisoikeuksia Yhdysvalloissa ilman 1960-luvun kansalaisliikehdintää.

Tällä hetkellä kansalaisyhteiskuntaan viitataan usein puhuttaessa globaaleista liikkeistä, jotka ovat voimistuneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Tällaisen kansalaisyhteiskunnan vahvuutena on sen kyky ylittää kansalliset rajat ja näin ollen toimia samalla logiikalla kuin globaali markkinatalous. Monien mielestä epätasa-arvoinen talouden globalisaatio vaatii vastavoimakseen kansalaisyhteiskunnan, joka toimii tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen maailman puolesta. Samalla kansalaistoiminnan uskotaan olevan elintärkeää, jotta demokratia pysyisi elinvoimaisena.

Esimerkiksi EU:ssa on viime vuosina huomattu, että kansalaisten kiinnostus politiikkaa ja demokraattista osallistumista kohtaan kanavoituu nykyään yhä useammin kansalaistoiminnan kautta. Koska demokratia tarvitsee ihmisiä, täytyy poliittisten ratkaisujen myös antaa syntyä ja tapahtua siellä, missä ihmiset toimivat.

1990-luvun lopulla syntyi vahvaa liikehdintää oikeudenmukaisemman maailman ja globalisaation puolesta. Sen tuloksena muodostui esimerkiksi sellaisia liikkeitä kuin Attac ja sellaisia uusia osallistumisen muotoja kuin vaikkapa sosiaalifoorumit. Sosiaalifoorumit syntyivät vastapainoksi jokavuotiselle maailman talousfoorumille, jonka nähdään edustavan lähinnä eliitin etuja. Sosiaalifoorumeissa ihmiset kokoontuvat etsimään uusia ratkaisuja yhteisiin ongelmiin.

Näiden liikkeiden ja tämän liikehdinnän tavoitteena on luoda uskoa toisenlaiseen ja tasa-arvoisempaan maailman, iskeä sinne, missä on vääryyksiä, taistella oikeudenmukaisuuden puolesta ja tuottaa maailmasta sellaisia visioita, joita perinteisen politiikan tai talousmaailman piirissä ei pystytä näkemään.

Kansalaisyhteiskunnan tärkein tehtävä onkin muistuttaa ihmisiä siitä, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Kun tämä on ymmärretty, on vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin.

Hanna Kuusela

Talouden paikat: