You are here

Mielikuvien merkitys maailmantaloudessa

Ketkä maailmankauppaa käyvät? Sitä käyvät ihmiset: sellaiset kuin minä, sinä, ghanalainen tavaratalonomistaja tai tongalainen tietokonekauppias.

Perinteisesti ajatellaan, että kaupassa ja etenkin maailmankaupassa on kyse vain hyödykkeistä, tavaroista ja palveluista, jotka vaihtavat omistajaa rahan toimiessa välittäjänä. Siihen, ketkä kauppaa käyvät, kiinnitetään vain harvoin huomiota, vaikka juuri ihmisten keskinäinen erilaisuus ja siihen liitetyt mielikuvat synnyttävät, pitävät yllä ja vahvistavat tietynlaisia taloussuhteita sekä niiden taustalla olevia valtasuhteita.

Vahvimmin kaupankäyntiin vaikuttavat mielikuvat liittyvät tietysti siihen, ketkä määritellään köyhiksi ja ketkä rikkaiksi, ketkä tuottajiksi ja ketkä kuluttajiksi, ketkä palvelijoiksi ja ketkä palveltaviksi.

Stereotypiat mustien ihmisten köyhyydestä ja valkoisten rikkaudesta tai ajatukset aggressiivisista arabeista ja rationaalisista eurooppalaisista tekevät mahdolliseksi sen, että malilaiselle viljelijälle voidaan maksaa vain murto-osa siitä, mitä suomalainen maanviljelijä saa. Kuvaava esimerkki tästä on maataloustuotteiden maailmankauppa: vuonna 2004 EU:ssa sokerikilosta maksettiin tuottajalle julkisten tukien vuoksi yli nelinkertainen hinta verrattuna maailmanmarkkinahintaan.

Samalla tavalla farkkujen kambodzalaiselle ompelijalle maksetaan vain murto-osa farkkujen hinnasta, josta suurin osa menee länsimaisille yrityksille: brändin omistajalle, kaupalle tai vaikkapa mainostoimistolle.

Näin voidaan toimia, koska helsinkiläiselle mainostoimistotyöntekijälle on totuttu maksamaan 150 euron tuntipalkkaa, kun taas kambodzalaiselle ompelijalle on aivan ”normaalia” maksaa työstä 20 senttiä tunnilta. Kambodzassa minimikuukausipalkka on 45 dollaria, vaikka YK:n työjärjestön ILO:n mukaan työntekijän pitäisi saada vähintään 80 dollaria voidakseen elättää itsensä.

Samalla tavalla myös maailman vauraimpien maiden sisälle on syntynyt etnisyyden varaan rakentuvia epätasa-arvoisuuksia: matalapalkka-alojen työntekijät Euroopassa ovat yhä useammin joko muuttaneet Eurooppaan muualta tai heidän etninen taustansa on muu kuin eurooppalainen.

Etniseen taustaan liitettävät mielikuvat ja toimintatavat ovat sitkeitä. Monet puhuvat jopa siitä, että elämme mielikuvatodellisuudessa, jossa päivittäiset tapamme suhtautua maailmantalouteen riippuvat mielikuvistamme, joita media ja vaikkapa kirjallisuus ja mainokset tuottavat.

Jos mielikuvat sitten ovat epätasa-arvoisen maailmantalouden taustalla, miten niitä voisi muuttaa? Kenties ajattelemalla toisin, puhumalla toisin, toimimalla toisin, kirjoittamalla toisin.

Tämän tekstin alussa nimesin ghanalaisen maailmantalouden toimijan tavaratalonomistajaksi vain siksi, että yleensä olemme tottuneet ajattelemaan ghanalaisia kaakaonviljelijöinä. Islaminuskoisissa maissa elävillä ihmisillä on mielikuvissamme yleensä turbaani, palestiinalaishuivi, burka tai nykyään yhä useammin kivääri. Mihin ovat unohtunut ne farkut ja kännykät, joita Iraniin ja Pakistaniin myydään?

Maailmantalous tuskin muuttuu tasa-arvoisemmaksi ennen kuin me pohjoisen kuluttajat ymmärrämme, kuka tuotteemme valmistaa ja ketkä suomalaisia kännyköitä ostavat. He ovat ihmisiä maailmantaloudessa.

Hanna Kuusela

Talouden paikat: