You are here

Matkailu, talous ja ympäristö

Kuva: Oliver Regelmann (CC)

Matkailualan merkitys maailmantaloudelle on jo pitkään ollut kiistaton. Matkailutulot lähes kolminkertaistuivat vuodesta 1990 vuoteen 2006, jolloin jo noin 12 prosenttia maailman vientituloista saatiin turismista.

Kasvu jatkuu yhä nopeana: YK:n alaisen Maailman matkailujärjestön mukaan vuonna 2006 maailmassa tehtiin 843 miljoonaa valtion rajat ylittävää matkaa. Se on 5,4 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Kun matkailuelinkeinon vielä lasketaan työllistävän yli 200 miljoonaa ihmistä, ei ole ihme, että alan kehitystä seurataan silmä tarkkana.

Voimakkaasta kasvusta huolimatta matkailu suuntautuu yhä valtaosin muutamille ydinalueille. Suosituimmat kohteet ovat jo pitkään olleet Ranska, Espanja ja USA, eikä kymmenen suosituimman maan listalle mahdu yhtään köyhää kehitysmaata. Yli puolet ulkomaanmatkoista kohdistuu Eurooppaan, josta valtaosa (noin 56 prosenttia) matkaajista on myös kotoisin. Viimeisen parin vuoden ajan kasvu on ollut nopeinta Afrikassa, mutta maanosa saa yhä vain reilut kolme prosenttia globaaleista matkailutuloista.

(Yllä lainatuissa matkailutilastoissa eivät näy kotimaan loma- tai työmatkat.)

Yleisistä mielikuvista poiketen matkailuala ei ole vain suurten ylikansallisten yhtiöiden temmellyskenttä. Pelkästään EU:ssa toimii pari miljoonaa matkailualan yritystä. Valtaosa niistä on pieniä, alle 15 henkeä työllistäviä ravintola-, majoitus- ja kuljetusalan firmoja.

Matkailualan nopea kasvu ei ole jäänyt huomaamatta. Suosittujen lomakohteiden kuluminen ja ympäristöongelmat saivat huomiota jo 1980-luvulla, kun Richard Butler osoitti kehittämänsä matkailun elinkaarimallin avulla, miten kasvava turismi murentaa kohteen alkuperäisen vetovoiman, kuluttaa ympäristön ja kääntää paikallisväestön asenteet matkailuvastaisiksi.

Uusissa kohteissa yhteiskunta on usein huonosti valmistautunut vastaamaan matkailun vaatimuksiin, oli kyse sitten perusinfrastruktuurista, ympäristö- ja työlainsäädännöstä tai viranomaisvalvonnasta.

Matkailu rasittaa ympäristöä
Energiankulutusta ja jätteitä voidaan pitää suurimpina matkailun ympäristörasitteista. Kansainvälisten kuljetusten vaatima polttoaine sekä hotellien rakentaminen, lämmitys ja ilmastointi syövät luonnonvaroja, ja monien matkakohteiden ekotehokkuus on erittäin huono.

Turistien vedenkäyttö ylittää jo nyt monin paikoin pohjaveden uusiutumisvauhdin, ja ilmastonmuutoksen myötä ongelman uskotaan pahenevan erityisesti Välimerellä ja Punaisellamerellä sekä monissa eteläisen pallonpuoliskon kohteissa. Makean veden kulutuksen lisäksi ongelma ovat myös hotellien jätevedet, jotka lasketaan monilla matkailun kasvualueilla (muun muassa Karibialla sekä Afrikan ja Aasian rantakohteissa) usein käsittelemättöminä vesistöihin.

Ongelmaa pahentaa turistien yltäkylläinen elämäntapa, jonka seurauksena syntyvät jätemäärät ylittävät moninkertaisesti kohteiden sietokyvyn.

Suuri osa matkailun aiheuttamista ongelmista on sidoksissa alan sesonkiluonteeseen. Koska valtaosa turisteista tulee vauraista länsimaista, määräytyy kohteen haluttavuus sen perusteella, miten hyvin se sopii yhteen heidän lomakausiensa ja tarpeidensa kanssa. Täten enemmistö matkoista tehdään kesä–syyskuussa ja joulunaikaan. Muun osan vuotta monet matkakohteet seisovat lähes tyhjillään.

Kohteen suosio voi myös romahtaa yksittäistenkin huonojen uutisten seurauksena. Tällöin matkailusta jo riippuvaiseksi tulleen paikallisväestön saattaa olla mahdotonta palata aiempien elinkeinojensa pariin.

Ehkä suurinta kritiikkiä herättää kuitenkin matkailun tulovirtojen epätasainen jakautuminen. Jopa 90 prosenttia maailman matkailutuloista päätyy vauraisiin teollisuusmaihin, samaan aikaan kun ympäristö- ja sosiaaliset ongelmat kasaantuvat köyhään etelään.

Syynä epätasaiseen tulonjakoon ovat sekä matkailuyritysten omistajuuden keskittyminen että alalle tyypilliset pitkät alihankintaketjut ja riippuvuus tuontitavaroista ja polttoaineesta. Monissa tapauksissa alle viidennes matkapaketin hinnasta päätyy itse kohteeseen, ja minimaalisen pieni osa hyödyttää sitä väestönosaa, joka rahaa eniten tarvitsisi.

Onko ekoturismi ratkaisu ongelmiin?
Ekoturismi syntyi 1980-luvun lopulla vastauksena massaturismin ongelmiin. Ajatuksena oli kehittää suojeltuihin luontokohteisiin pienimuotoisempaa matkailua, joka ei aiheuttaisi kohteen kulumista ja paikallisväestön syrjäytymistä. Elinkelpoisuuden säilyminen haluttiin taata suosimalla pieniä, paikallisyhteisöjen omistamia ja hallinnoimia matkailuhankkeita ja luontoa säästäviä rakennustapoja.

Valitettavasti kestävän kehityksen ideologian toteuttaminen on osoittautunut vaikeaksi.

Suurin käytännön ongelma on, että paikallisyhteisöillä on harvoin riittäviä pääomia ja sellaista tietotaitoa, jota länsimaisten turistien tarpeisiin vastaaminen vaatii. Myös markkinointi- ja taloushallinnon osaaminen on usein puutteellista, eivätkä useimmat paikallisyhteisöjen matkailuhankkeet ole onnistuneet kattamaan edes kulujaan.

Ekomatkailun uskottavuutta on heikentänyt myös se, ettei kestävyyden kriteereitä ole pystytty tiukasti määrittelemään tai valvomaan. Ongelmien seurauksena ekoturismin osuus matkailun kokonaisvirroista onkin yhä marginaalinen.

Mari Mero

Lue lisää aiheesta:
www.reilumatkailu.fi
www.lentomaksu.fi