You are here

Laiton pääomapako etelästä pohjoiseen

Laittomasta pääomasta on kasvanut yksi maailmantalouden suurimmista ongelmista sitä mukaa, kun pääoman liikkeiden säätelyä on purettu 1980-luvulta lähtien. Pääomalla ymmärretään usein niin pankkitalletuksia kuin muita helposti myytävissä olevaa omaisuutta kuten pörssi-, asunto- ja muuta sijoitusvarallisuutta. Laittomaksi pääoma muuttuu, jos se rikkoo sovittuja sääntöjä, asetuksia tai lakeja sen hankinnan, siirtämisen tai käytön yhteydessä.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Global Financial Integrity arvioi laittoman pääomanpaon kehitysmaista rikkaisiin maihin olevan vuosittain noin 900 miljardin ja 1.1 biljoonan dollarin luokkaa. Ongelma on kasvanut viime vuosina, ja 2000-luvulla laittoman pääomanpaon vuosittaisen kasvun onkin arvioitu olevan noin 5–10 prosenttia. Vaikka korruptiosta puhutaan paljon ja sitä vastaan on laadittu useita kansainvälisiä sopimuksia, vain viisi prosenttia laittomasta pääomanpaosta liittyy kansainväliseen korruptioon, arvioi Raymond Baker kirjassaan Capitalism’s Achilles Heel. Rahanpesu ja kansainvälinen rikollisuus muodostavat noin 30 prosenttia laittomasta pääomanpaosta. Suurin osa laittomasta pääomasta onkin laittomasti kansainvälisessä kaupassa siirrettyä pääomaa,.

Kansainvälisessä kaupassa laiton pääoma siirtyy muun muassa väärennetyin laskuin, riippumattomien osapuolien kanssa vääristetyssä kaupassa sekä yritysten sisäisen kaupan eli siirtohinnoittelun kautta. Kansainvälisessä kaupassa varsinkin siirtohinnoittelu on merkittävässä asemassa. Suuryritykset voivat esimerkiksi siirtää osan aineettomasta omaisuudestaan, kuten yrityksen tuotemerkin tai liikejohdon osaamista veroparatiisiin, ja myydä sitä ylihintaan yrityksen sisäisessä kaupassa esimerkiksi kehitysmaissa oleville tytäryhtiöille. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön OECD:n arvion mukaan noin 60 prosenttia maailmankaupasta on yritysten sisäistä kauppaa, johon sovelletaan järjestön laatimia siirtohinnoittelusääntöjä. Eri arvioiden mukaan yritysten siirtohinnoittelun väärinkäytöksistä kertyy vuosittain yhteensä noin 100–160 miljardin dollarin veromenetykset.

Ongelma on pahin kehittyvien maiden öljyntuottajamaissa sekä Kiinassa. Kiinan osuus koko maailman laittomasta pääomanpaosta oli vuosien 2000-2008 välillä keskimäärin 241 miljardia dollaria. Kiinan jälkeen tulevat Venäjä (47 miljardia dollaria), Meksiko (46 miljardia dollaria), Saudi Arabia (34 miljardia dollaria), Malesia (32 miljardia dollaria), Yhdistyneet Arabiemiraatit (31 miljardia dollaria), Kuwait (27 miljardia dollaria), Venezuela (17 miljardia dollaria), Qatar (15 miljardia dollaria), ja Nigeria (14 miljardia dollaria). Latinalaisessa Amerikassa yhteenlasketuksi kokonaissummaksi muodostuu vuodessa 110 miljardia dollaria mikä vastaa lähes kaikkia merkittäviä kehitysrahoituksen muotoja yhteensä: 75 miljardin dollarin ulkomaisia investointeja, 6 miljardin kehitysapua, ja 43 miljardin suuruisia siirtotyöläisten rahalähetyksiä. Laiton pääomanpako on siis lähes yhtä suuri rahavirta ulospäin, kuin mitä merkittävimmät kehitysrahoituksen muodot ovat mantereelle.

Laiton pääomanpako päätyy suurilta osin veroparatiiseihin, joille on ominaista korkea finanssisalaisuuden aste. Merkittävimmät veroparatiisit Tax Justice Networkin arvion mukaan ovat Sveitsi Caymansaaret, Luxemburg ja Hong Kong. Mittauksessa käytettiin sekä salaisuusastetta, että maan tai erillisalueen osallisuudesta globaaleihin finanssimarkkinoihin. Järjestö myös arvioi raportissaan Price of Offshore Revisited laittomien veroparatiisitalletusten määräksi noin 21¬–32 biljoonaa dollaria, joka on kaksi kertaa Yhdysvaltojen koko bruttokansantuote. Veroparatiisien varat ovat pääasiassa kotoisin kehitysmaista. Aasiassa pääomat ajautuvat myös alueen omiin veroparatiiseihin, kuten Singaporeen ja Hong Kongiin. Tax Justice Network arvioi näistä johtuvien veromenetysten olevan noin 250 miljardia dollaria. Summa on kaksi kertaa enemmän kuin mitä köyhät maat tarvitsisivat saavuttaakseen YK:n vuosituhatjulistuksen mukaiset kehitystavoitteensa.

Laittoman pääomanpaon estämiseen tähtäävät toimet ovat toistaiseksi olleet riittämättömiä. Laittoman pääomanpaon suitsemiseksi on ehdotettu eri maiden välisen verotietojen vaihdon parantamista. Nykyisellään valtiot voivat solmia toisten valtioiden kanssa kahdenkeskeisiä tiedonvaihtosopimuksia OECD:n laatiman malliverosopimuksen mukaisesti. Vuoden 2009 versio madalsi tiedonvaihdon kynnystä ”nähtävästi relevanttiin” (”foreseeably relevant”) tietoon aiemmasta ”kuten tarpeelliseksi” (”as is necessary”) katsotun tiedon vaihtamisesta. Sananmuodon muutoksella tiedonvaihtopyyntöjä on nyt helpompi tehdä kun tiedon tarpeellisuutta ei tarvitse enää kiistellä. Prosessi on kuitenkin niin hankala, että käytännössä verotietoja ei vaihdeta juurikaan ollenkaan. Enemmän tietoja on saatu selville erilaisten tietovuotojen ja jopa salaisille palveluille myytyjen tietojen perusteella.

Yksi keino laittoman pääoman paon estämiselle olisi automaattinen tiedonvaihto. Automaattinen tiedonvaihto toimii jo nykyisellään EU:n sisällä koskien yksityisten henkilöiden mutta ei yritysten omistamia tilejä. Toistaiseksi myös varainhoitoon luodut varakkaiden yksityishenkilöiden trusti-, säätiö- tai yhtiömuotoiset pääomat ovat direktiivin ulkopuolella. Halutessaan valtiot voivat sopia automaattisesta tiedonvaihdosta kahden- tai monenkeskeisin sopimuksia niiden sääntöjen mukaan mitä Maailmankauppajärjestössä on sovittu monenkeskisestä maailmankaupasta.

Yksi esimerkki tällaisesta sopimisesta on Euroopan Neuvoston laatima sopimus automaattisesta verotietojen vaihdosta, joka vuonna 2011 avattiin myös Neuvoston ulkopuolisille maille. Argentiina on jo päättänyt liittyä sopimukseen. Jotta kansainvälinen veroyhteistyö voisi olla tehokasta, tiedonvaihdon tulisi tapahtua esimerkiksi YK:n piirissä. Tällöin se voisi olla esimerkiksi YK:n talous- ja sosiaalineuvosto ECOSOC:in alaisenen toimielin, joka laatisi yhteiset säännöt verotietojen vaihdon helpottamiseksi ja lisäisi kehitysmaiden veroviranomaisten koulutusta.

Toinen keino laittoman pääoman paon estämiselle olisi asteittainen siirtyminen kohti monikansallisten yritysten maakohtaista kirjanpitoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että monikansalliset yritykset kertoisivat nykyistä enemmän toiminnoistaan eri maissa, listaisivat kaikki tytäryhtiöt ja niiden omistussuhteet, eri yritystensä väliset operaatiot ja antaisivat maakohtaiset tiedot kaupallisista toimistaan. Tämä helpottaisi sekä verottajan että kansalaisten tiedonsaantia siitä, missä mitkäkin yritykset toimivat mitä ne tekevät ja paljonko ne ovat maksaneet veroja missäkin maassa.

Muutoksia on jo luvassa ainakin kaivannaissektorin yrityksille, joiden vuoden 2013 alusta tulee ilmoittaa tarkemmin missä ja millä nimillä he toimivat sekä tarjota aluekohtaisia kirjanpidollisia tietoja. Jotta säännöt lisäävät läpinäkyvyyttä, niiden tulee olla tarpeeksi seikkaperäiset. Lisäksi maakohtaisen kirjanpidon lisäksi raportointivelvollisuuden tulisi kattaa yrityksen kaikki toimialasektorit.

Matti Kohonen

ActionAid 2010 Calling Time: Why SAB Miller Should Stop Dodging Taxes in Africa; Griffiths, I. and Lawrence, F. 2007 ‘Bananas to UK via the Channel 
Islands? It pays for tax reasons’, The Guardian, 6 November; Murphy, R. 2010 ‘Vodafone’s tax case leaves a sour taste’, The Guardian, Friday 22 October; Dellatorre, R. 2011 ‘La AFIP busca evasores y va al grano’ en Página 12, Martes 22 de Marzo de 2011

Baker, R. W. 2005 Capitalism’s Achilles Heel: Dirty Money and How to Renew the Free Market System. Hoboken, N.J.: John Wiley and Sons.

Baker, R. & Joly, E. 2009 ’Illicit Money, Can it Be Stopped?’ en New York Review of Books, December 3, 2009.

CCFD-Terre Solidaire 2009 Biens mal acquis: à qui profit le crime. Paris: CCFD-Terre Solidaire. http://ccfd-terresolidaire.org/BMA/img/PDF/BMA_totalBD.pdf

Christian Aid 2008 Death and Taxes: The true toll of tax dodging; Christian Aid 2009 False Profits: Robbing the poor to keep the rich tax free

Global Witness 2009 Undue Diligence: How banks do business with corrupt regimes. London: Global Witness, p. 128, footnote 40.

Kar, D and Curcio, K. 2011 Illicit Financial Flows from Developing Countries: 2000-2009: Update with a Focus on Asia.

Neighbour, J. 2002 ‘TransferPricing:KeepingitatArm’s Length’, OECD Observer, January 2002.

Shaxson, N. 2011 Treasure Islands: Tax Havens and the Men Who Stole the World.

TJN 2011 The Cost of Tax Abuse. Lontoo: Tax Justice Network

Talouden paikat: