You are here

Kolumni: Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot

Lester R. Brown
14.8.2008

Lukemattomissa maissa kasvaneeseen vedentarpeeseen on vastattu pohjavesivarastojen liikakäytöllä. Pohjavettä siis kulutetaan enemmän kuin uutta tulee tilalle. Yli puolet maailman ihmisistä asuu valtioissa, joiden alueella pohjaveden pinta laskee. Näin tapahtuu myös kolmessa suurimmassa viljantuottajamaassa, Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa.

Valtaosa maailman pohjavesiesiintymistä on uusiutuvia. Varaston huvetessa pumpattavissa olevan veden määrä asettuu automaattisesti uusiutumistasolle. Niin sanotut fossiiliset pohjavesivarastot eivät kuitenkaan uusiudu, vaan ne ehtyvät käytön myötä. Tällaisia ovat esimerkiksi Yhdysvaltain keskilännen, Pohjois-Kiinan tasangon sekä Saudi-Arabian pohjavesivarastot.

Alueilla, joilla sademäärä on riittävä, maanviljely on mahdollista ilman kasteluakin – sadot jäävät vain pienemmiksi. Kuivemmilla alueilla, kuten Lähi-idässä tai Amerikan keskilännessä, kasteluveden loppu merkitsee kuitenkin maanviljelyn loppua.

Jo nyt pohjaveden ehtyminen haittaa viljelyä joissakin maissa, muun muassa Kiinassa. Elokuussa 2001 julkaistun tutkimuksen mukaan Pohjois-Kiinan tasangon pohjaveden pinta laskee nopeasti. Tasangolla tuotetaan yli puolet Kiinan viljasta ja kolmannes maissista. Liikakäytön vuoksi alueen matalampi pohjavesivarasto on miltei ehtynyt, minkä vuoksi kaivot on ulotettu syvempään, uusiutumattomaan vesikerrokseen. Esimerkiksi tasangon keskellä sijaitseva Hebein maakunta menettää syvemmän kerroksen tyhjentyessä ainoan vesilähteensä.

Intiassa vesipula on vielä hälyttävämpi. Intian 100 miljoonaa maanviljelijää on porannut 21 miljoonaa kaivoa. Tilannetta tutkineen Fred Pearcen mukaan puolet perinteisistä käsin kaivetuista kaivoista ja miljoonat matalammat putkikaivot ovat jo kuivuneet, mikä on ajanut monen niiden vedestä riippuvaisen itsemurhaan.

Intian viljasato ei ole juuri kasvanut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Satoa pienentää niukka vedensaanti sekä viljelymaan käyttö muihin tarkoituksiin. Maailmanpankin vuonna 2005 tekemässä selvityksessä arvioidaan, että 15 prosenttia maan ruoantuotannosta perustuu uusiutumattomien pohjavesivarojen käyttöön. Toisin sanoen 175 miljoonan intialaisen ruoka on riippuvaista kaivoista, jotka kuivuvat lähitulevaisuudessa.

Yhdysvaltain maatalousministeriön mukaan pohjavesi on laskenut kolmessa johtavassa viljantuottajaosavaltiossa, Teksasissa, Oklahomassa ja Kansasissa, paikoin yli 30 metriä, minkä vuoksi tuhannet maatilat ovat joutuneet luopumaan keinokastelusta. Koska kuitenkin vain viidennes Yhdysvaltain sadosta korjataan kastelluilta pelloilta, tilanne ei ole yhtä vakava kuin Intiassa ja Kiinassa: Intiassa kasteltujen viljelmien osuus kokonaistuotannosta on vajaat kolme viidennestä, Kiinassa neljä viidennestä.

Myös 164 miljoonan asukkaan Pakistan ylikäyttää pohjavesiään. Islamabadin ja Rawalpindin kaksoiskaupungin lähellä tehtyjen mittausten mukaan pohjavesi laski hedelmällisellä Punjabin tasangolla yhdestä kahteen metriä vuodessa jaksolla 1982–2000. Afganistanin rajaa lähellä sijaitsevan Balochistanin maakunnan pääkaupungin Quettan ympäristössä vauhti on vielä hurjempi, 3,5 metriä vuodessa. Arvioiden mukaan käytännössä kaikki maakunnan pohjavesivarastot ehtyvät 10–15 vuodessa, kastelukanavien piirissä olevia lukuun ottamatta. Samalla menetetään suuri osa viljasadosta.

Iran köyhdyttää pohjavesiään keskimäärin viisi miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mikä viljan määrässä mitattuna vastaa noin kolmannesta maan vuosisadosta. Kaivojen kuivuessa itäisen Iranin kylät ovat autioituneet ja niiden asukkaat joutuneet "vesipakolaisiksi".

Öljyrikas Saudi-Arabia on vesivaroiltaan köyhä. Saudit kehittivät kuitenkin mittavaan kasteluun perustuvan maatalousjärjestelmän, joka nojasi pitkälti syvällä maaperässä sijaitseviin fossiilisiin pohjavesivaroihin. Valtio piti pitkään vehnän hintaa keinotekoisesti viisinkertaisena maailmanmarkkinoihin nähden, mutta joutui lopulta leikkaamaan liian kalliiksi käyneitä tukiaisia. Samalla vehnäsato romahti vuoden 1992 reilusta neljästä miljoonasta tonnista 2,7 miljoonaan tonniin vuonna 2007, siis noin kolmanneksella.

Nyt jotkut saudiviljelijät pumppaavat vettä jopa 1,2 kilometrin syvyydestä. Vuoden 2008 alussa Saudi-Arabian hallitus kuitenkin tunnusti hydrologiset tosiasiat ja ilmoitti suunnitelmastaan lopettaa vehnäntuotanto kokonaan vuoteen 2016 mennessä.

Naapurimaa Jemenissä pohjavedet laskevat noin kahden metrin vuosivauhtia. Maan länsiosassa, jossa pohjaveden käyttö ylittää kestävän tason viisinkertaisesti, tahti on kuusi metriä vuodessa. Vesitilanteen heikkeneminen rapauttaa maatalouden: viimeisen parinkymmenen vuoden aikana viljantuotanto on vähentynyt kahdella kolmanneksella, ja Jemen joutuu nyt tuomaan neljä viidesosaa viljastaan ulkomailta.

Koska pohjavesivarastoja liikakäytetään useissa maissa samanaikaisesti, on mahdollista, että pohjavesiesiintymät myös ehtyvät – ja viljasadot romahtavat – suunnilleen samoihin aikoihin eri puolilla maailmaa. Nykykehityksellä tämä tilanne saattaa olla edessä hyvinkin pian. Seurauksena on globaali ruokapula, johon voi olla vaikea löytää vastauksia.


Lester R. Brown on yhdysvaltalaisen Earth Policy Institute -ajatuspajan johtaja.

Teksti on muokattu Brownin kirjan Plan B 3.0: Mobilizing to Save Civilization neljännestä luvusta, ja se on alun perin ilmestynyt Earth Policy Instituten kotisivulla.

Talouden paikat: