You are here

Kolumni: Kriisi? Mikä kriisi?

Kuva: Andre Demony

Andre Demony
3.6.2009

Huhtikuussa mainostoimisto Leo Burnett julkisti Firefox-nettiselaimen lisäohjelman, joka korvaa automaattisesti ja järjestelmällisesti sanan "kriisi" (crisis) miellyttävämmällä termillä "mahdollisuus" (opportunity).

Tämän itsesensuurityökalun voi toki kuitata vain huonona vitsinä. Vaihtoehtoinen tulkinta on nähdä se 1800-luvun alussa alkaneen kielen ja talouden välisen vaarallisen kehityksen huipentumana.

Modernin talouden ensimmäistä pankkikriisiä vuonna 1819 kutsuttiin "paniikiksi". Paniikki säilyikin yleisterminä kaikille sitä seuranneille talouskriiseille aina 1930-luvulle asti, jolloin se korvattiin uudella ja miedommalla ilmaisulla "lama". Toinen maailmansota toi mukanaan vielä laimeamman käsitteen: talouden laskukaudet ovat siitä asti olleet "taantumia".

Saman trendin voi havaita myös lyhyemmissä jaksoissa. Kriisisyklin alun vahvat ja selkeät termit korvautuvat pikkuhiljaa teknisellä jargonilla. Tämän vuoden aikana kriisistä tuli ensin taantuma; viime aikoina siitä on alettu puhua pelkkänä talouden "supistumisena".

Uusiutuuko sanasto siis taloussyklien kierron tahdissa? Ei välttämättä.

Jos ei, niin mistä sikiää tämä optimismi, joka muutti taantuman supistumaksi samaan aikaan, kun työttömyysennätykset rikkoutuvat kaikkialla?

Vastaus voi olla, että ehkä kieli ei niinkään seuraa taloussyklejä kuin pyrkii ennakoimaan ja muokkaamaan markkinoiden mielialaa. Kas näin:

"Kriisi."
"Mikä kriisi?"
"Ei tässä mitään kriisiä ole. Olen kuullut, että talous vain vähän supistuu..."

Arkipäiväisten sanojen korvaaminen ajan henkeen paremmin sopivilla termeillä kuulostaa vanhan orwellilaisen dystopian kierrättämiseltä. Leo Burnettin internet-ohjelma kiteyttää koko kielisensuurin idean: Miksi turhaan odottaa, että talous elpyy. Jos vain teeskenneltäisiin, että se elpyy jo.

Samoihin aikoihin kielisensuuriohjelman julkaisun kanssa Helsingissä järjestettiin kapitalistisen imperiumin jälkeistä aikaa pohtinut seminaari. Yleisössä istunut vanhempi mies haastoi nuorempiaan luomaan uusia käsitteitä kuvaamaan niitä muutoksia, joita yhteiskunnassa tällä hetkellä tapahtuu. "Niin kauan, kun ette keksiä uutta sanastoa, olemme jumissa 'vanhakielessä'!" mies patisti. "Kiiruhtakaa jo!"

Yhteiskunnan edistysmielisemmät jäsenet leikittelevät uuden maailman ajatuksella. Kysymys kuuluu, miten ja milloin sellaiseen päädytään.

Vaikka uusia ajatuksia ja vaihtoehtoisia malleja on esitetty pitkään, kielen tasolla on pääosin jumituttu vanhaan kapitalistiseen puheenparteen. "Kapitalismi on kuollut." "Mitä tapahtuu kapitalismin jälkeen?" "Vaihtoehtoja kapitalismille." Ja niin edelleen.

Olisi ymmärrettävä, että tilanteessa piilee suuri mahdollisuus. Kuluneena keväänä väite kapitalismin kuolemasta hyväksyttiin yleisesti tosiasiana. Globalisaatiokriittinen liike on jo kuvaillut monipuolisesti, minkälaiset käytännöt voisivat tulla kuopatun kapitalismin tilalle.

Mutta miksi tätä uutta tulisi kutsua?

Andre Demony on vapaa toimittaja ja valokuvaaja.