You are here

Kolumni: Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus

Mari Simonen
10.6.2008

Seuraavien vuosikymmenten aikana kaupunkien kasvu kehitysmaissa tulee olemaan ennennäkemätöntä: Afrikan ja Aasian kaupunkiväestö kaksinkertaistuu, ja vuonna 2030 koko maailman kaupunkilaisista peräti 81 prosenttia asuu kehitysmaissa.

Nopealla urbaanilla kasvulla on myös maailmantaloudellisia seurauksia. Suurin osa taloudellisista ja sosiaalisista muutoksista tapahtuu jo nyt kaupungeissa. Kehitysmaiden kaupunkien muutokset muokkaavat maailman talouskasvun näkymiä ja vaikuttavat pyrkimyksiin lieventää köyhyyttä.

Kaupungistuminen on väistämätön, mutta samalla myös myönteinen ilmiö. Vaikka köyhyys, slummiutuminen ja sosiaaliset ongelmat keskittyvät kaupunkeihin, ei yksikään teollisuusmaa ole saavuttanut huomattavaa talouskasvua ilman kaupungistumista. Köyhyyden kasaantumisesta huolimatta kaupungit tarjoavat myös parhaan mahdollisuuden päästä siitä eroon.

Kaupungeissa asuu suhteellisesti vähemmän köyhiä kuin maaseudulla. Kaupunkien tuotanto ja palvelut ovat keskittämisen ansiosta etulyöntiasemassa halvempien hintojen ja synergian tuomien etujen vuoksi. Tällä on myönteisiä seurauksia kaupunkien asukkaille, sillä infrastruktuuri ja peruspalvelut on mahdollista tarjota halvemmalla kuin maaseudulla. Jos kaupunkien mahdollisuudet halutaan hyödyntää, on kiinnitettävä huomiota erityisesti köyhien sosioekonomiseen asemaan.

Kaupunkien väkiluvun kasvun taustalla on ennen kaikkea luonnollinen väestönkasvu. Tämä tarkoittaa, että kaupungeissa syntyy enemmän ihmisiä kuin kuolee. Pelko hillitsemättömästä maalta kaupunkeihin suuntautuvasta muuttoliikkeestä tulee hylätä: kaupunkiin muuttaminen on useimmiten rationaalinen ja harkittu päätös, jota tulee kunnioittaa.

Suoranaiset muuttorajoitukset voivat osaltaan lisätä maaseudun köyhyyttä, sillä kaupungeissa asuvat lähettävät usein maaseudulla eläville sukulaisilleen rahaa ja hyödykkeitä. Tällainen vuorovaikutus lisääntyy jatkossa entisestään, ja sitä pitäisi myös tukea.

Monipuolisia tulonlähteitä hyödyntävät kotitaloudet ovat vähemmän herkkiä talouden muutoksille ja pystyvät helpommin nousemaan köyhyydestä. Muuttorajoitukset puolestaan loukkaavat ihmisoikeuksia, ja niillä on usein tapana myös epäonnistua käytännössä.

Köyhät eivät ole rasite kaupunkien taloudelle vaan tärkeä osa sen toimintaa ja kehitystä. Niin sanottu epävirallinen sektori on usein erittäin kilpailuhenkinen ja dynaaminen osa sekä kaupunkien että maailman taloutta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa epävirallinen sektori työllistää lähes kaksi kolmasosaa kaupunkien työväestöstä. Se on myös pääasiallinen tulonlähde kaupunkien köyhille naisille.

Naisten muuttuva sosioekonominen asema on hyvä esimerkki kaupunkien tarjoamista mahdollisuuksista. Naisten palkkatyömahdollisuudet ovat kaupungissa moninkertaiset maaseutuun verrattuna. Tämä lisää kotitalouksien ansioita ja voi samalla muuttaa perinteisiä sukupuolirooleja sekä parantaa naisten asemaa perheissä ja yhteiskunnassa.

Suurin kasvu naisten työllistymisessä tapahtuu epävirallisella sektorilla, jossa työ on usein epävarmaa ja huonosti palkattua. Tästä huolimatta naisten työssäkäynti auttaa köyhiä perheitä varautumaan taloudellisiin takaiskuihin.

Kaupungistumisella on monia positiivisia vaikutuksia, ja sitä voidaan hallita. Uhkakuvien maalaamisen sijaan alati kasvavissa kaupungeissa on keskityttävä kaupunkisuunnitteluun, joka edistää kestävää kehitystä ja vähentää köyhyyttä.

Mari Simonen on YK:n väestörahaston UNFPA:n varapääjohtaja.

Kirjoitus perustuu UNFPA:n vuosiraporttiin State of the World Population 2007 – Unleashing the Potential of Urban Growth.

Talouden paikat: