You are here

Kolumni: Kansalaiset G20-kokouksen ulkopuolella

Kuva: Hanna Kuusela

Eva Nilsson
3.4.2009

Lontoossa on viime päivinä ollut hälinää. Tuhannet ihmiset ovat tulleet kaupungin kaduille kertomaan, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Lähes yhtä monet ovat tulleet estämään edellä mainittujen oikeuden kokoontua ja osoittaa mieltään.

Itse olen ollut mukana viestimässä maailmalle, että vaihtoehtoja on olemassa. Lauantaina marssimme ystävieni kanssa karnevaalitunnelmissa Lontoon kaduilla ”put people first” -liput olalla 35 000 muun kanssa vaatimassa, että ihmiset asetettaisiin vihdoin voitontavoittelun edelle. Kulkue tanssi rumpujen tahtiin auringon paisteessa, ja tunnelma oli korkealla.

Keskiviikkona mielenosoitukset jatkuivat neljällä eri marssilla, jotka kaikki johtivat Englannin keskuspankille. Rahoitusrikoksia vastustaneessa kulkueessa mukana ollut Hanna kertoi tulleensa paikalle, koska oli tärkeää osoittaa, että kriisi olisi voitu estää jos jo vuosia esittämämme vaihtoehdot olisi huomioitu. Monet mielenosoittajat vaativat finanssimarkkinoiden sääntelyä, toiset kapitalismin loppua. ”Bankers are wankers” -huuto kaikui kulkueessa, kun pankkiirit heiluttivat 10 punnan seteleitä toimistojensa ikkunoista mielenosoittajille.

Ihmisten kokoonnuttua pankille poliisit ottivat nopeasti käyttöönsä kettling-nimellä tunnetun piiritä, hajota ja hallitse -tekniikan. Istuskelimme tunteja auringon paisteessa ilman ruokaa ja juomaa, koska kukaan ei päässyt alueelta ulos, eikä liioin sisään.

Kun ihmisiä vähitellen alettiin päästää pois, monet siirtyivät lähellä järjestettyyn Climate Camp -ilmastoleiriin. Bishopsgate-katu oli vallattu sadoin teltoin. Ihmiset istuskelivat kaduilla ja nauttivat performansseista. Euroopan ilmastopörssin eteen pystytetyn leirin viesti oli, ettei ilmastonmuutosta ratkaista markkinamekanismein.

Vuorokauden mittaiseksi suunniteltu leiri kuitenkin loppui lyhyeen, kun mellakkapoliisit piirittivät sen iltakahdeksalta kettling-taktiikallaan. BS 682 -nimiseksi esittäytynyt poliisi kertoi, että hänet oli käsketty paikalle suojelemaan kuningattaren rauhaa. Hänellä ei mielestään ollut tarpeeksi tietoa ilmastonmuutoksesta voidakseen kertoa mielipidettään asiasta. Finanssikriisi taas ei ollut koskettanut häntä eikä hänen perhettään henkilökohtaisesti, eikä BS 682:lla ollut siitäkään mielipidettä. Kadulla piti kuitenkin seistä, koska ilmastoleiriläiset olivat kuulemma olleet väkivaltaisia. Tunneiksi piiritettyjen kansalaisten onneksi alueella oli kompostivessa ja ruokaa.

Me aktivistit kritisoimme aina mediaa mielenosoitusten aikana siitä, että väkivalta saa liikaa huomiota ja että poliisien toimintaa kaunistellaan, mutta asiasta on itsekin vaikea olla kirjoittamatta. Vaikka olen ystävieni kanssa ollut liikenteessä Gandhin periaatteita kunnioittaen, ei aina ole helppoa suhtautua rauhallisesti kansalaisoikeuksia polkeviin poliiseihin.

Esimerkiksi eilen illalla, kun olin keskuspankilla katsastamassa tunnelmaa, minut ja pyöräni piiritettiin hetkessä pieneen aidattuun karsinaan. Mellakkapoliisit työnsivät kaikin voimin ihmisiä pois alueelta. Selvisin tilanteesta pienellä haavalla ja rikkinäisellä pyöränkorilla, mutta suurella määrällä turhautumista ja suuttumusta.

Päällimmäisenä mieltä kuitenkin lämmittää se, että tuhannet ihmiset kokoontuivat rauhanomaisesti Lontoon kaduille vaatimaan vaihtoehtoista talouspolitiikkaa.

Juuri loppuneen G20-kokouksen lopputulos on, että joitain kansalaisyhteiskunnan esittämistä vaihtoehdoista on viimein kuultu. Askelia kohti toisenlaista maailmaa on toisin sanoen otettu.

Eva Nilsson on Lontoossa opiskeleva Attac-liikkeen aktiivi.

Lisää G20-kokouksesta ja kansalaisyhteiskunnan järjestämistä vastatapahtumista voi lukea Attacin blogista.