You are here

Kolumni: Irakin sota iskee Yhdysvaltain talouteen

Dean Baker
15.2.2008

Tuoreen mielipidekyselyn mukaan talouden tila on ohittanut Irakin sodan tärkeimpänä yhteiskunnallisena kysymyksenä amerikkalaisten mielissä. Presidenttiehdokkaiden ja kommentaattorien reagoidessa tähän tulokseen tärkeä perusasia on hämärtynyt: sota itsessään rasittaa taloutta.

Useiden arvioiden mukaan Irakin sota on niellyt Yhdysvaltain budjetista jo yli tuhat miljardia dollaria eli noin 3 300 dollaria jokaista amerikkalaista kohti. Luku sisältää sotilaiden palkkoihin, aseisiin, terveydenhuoltoon ja etuisuuksiin käytetyt rahat, jotka voitaisiin toisissa oloissa ohjata yhteiskunnan muille osa-alueille. Sota pienentää kansankunnan käytettävissä olevia varoja ja vähentää siten työpaikkoja muualla paitsi sotateollisuudessa. Sota on myös kiristänyt korkoja, mikä hidastaa talouskasvua.

Monet uskovat sotien olevan hyväksi taloudelle, nostihan toinen maailmansotakin Yhdysvallat pahasta lamasta. Vaikka on totta, että sota voi luoda kysyntää pahasti taantuneessa taloudessa – samalla tavoin kuin ihmisten palkkaaminen kaivamaan ja sitten täyttämään kuoppia sitä luo –, nykyisen kaltaisessa "normaalissa" tilanteessa sotaan käytetyt varat valuvat kuitenkin talouden näkökulmasta hukkaan.

Selkeimmin tämä käy ilmi silloin, kun sotakulujen kattamiseksi otetaan käyttöön uusi vero. Veron jälkeen ihmisille jää aiempaa pienempi osa palkasta kulutukseen. Myös työnteon houkuttelevuus laskee.

Verot eivät ole kuitenkaan nousseet Yhdysvalloissa sodan vuoksi. Kulut on katettu lainarahalla. Lainaaminen rasittaa taloutta siinä missä veronkiristyskin, mutta eri tavalla. Lainaamisen seurauksena korot ovat normaalia korkeammalla. Korkeammat korot puolestaan hillitsevät investointeja, mikä heikentää työllisyyttä ja talouden tuottavuutta.

Mitä pidempään sota jatkuu, sitä enemmän haittaa siitä on taloudelle.

Haittojen mittakaavan havainnollistamiseksi tutkimuslaitoksemme pyysi talousennusteita tekevää Global Insight -yritystä laatimaan arvion kasvavien sotilasmenojen talousvaikutuksista pitkällä aikavälillä. Arvio perustuu skenaarioon, jossa sotilasmenot lisääntyvät pysyvästi yhdellä prosentilla bruttokansantuotteesta. Tämä olisi vähemmän kuin mitä Irakin ja Afganistanin operaatioihin käytetään tällä hetkellä.

Global Insightin malli osoittaa, että sotilasmenojen lisäys vauhdittaisi taloutta hetkellisesti, aivan kuten kuoppien kaivaminenkin. Kymmenen vuoden kuluttua Yhdysvalloista olisi kuitenkin kadonnut jo 460 000 työpaikkaa. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen luku olisi 670 000. Eniten työpaikkoja häviäisi teollisuustuotannosta ja rakennusalalta.

Pysyvä sotabudjetin lisäys paisuttaisi kauppataseen alijäämää miltei 90 miljoonalla dollarilla kymmenessä vuodessa ja yli 130 miljoonalla kahdessakymmenessä vuodessa. Tämä johtuisi siitä, että ylempi korkotaso vahvistaisi dollaria ja vähentäisi näin amerikkalaistuotteiden kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla. Yhdysvaltain ulkomaanvelka kasvaisi parissakymmenessä vuodessa yli kahdella biljoonalla dollarilla.

Arvion perustana on vain yksi monista mahdollisista talousmalleista, mutta muut mallit osoittaisivat samankaltaisia, tosin luultavasti suurempia, haittavaikutuksia.

Tärkeimmät Irakin sotaan liittyvät kysymykset ovat toki pohjimmiltaan muita kuin taloudellisia. Tavallisten amerikkalaisten olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, että sodalla on heidänkin lompakossaan tuntuvia seurauksia.

Muilla politiikanaloilla mahdollisten taloushaittojen nojalla kieltäydytään usein edes harkitsemasta monia vaihtoehtoja. Tämä pätee esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin. Irakin sodan negatiiviset talousvaikutukset ovat todennäköisesti huomattavasti suuremmat. Milloin tämä otetaan esiin julkisessa keskustelussa?


Dean Baker on taloustieteen tohtori ja Washingtonissa toimivan Center for Economic and Policy Research -tutkimuslaitoksen (CEPR) johtaja. Kirjoitus on alun perin julkaistu CEPR:in kotisivulla.

Talouden paikat: