You are here

Kolumni: Chile, uusliberaalin talousajattelun mallimaa

Jaana Kanninen
3.12.2007

Uusliberaalin talousajattelun isänä pidetty yhdysvaltalainen Nobel-palkittu taloustieteilijä Milton Friedman kutsui Augusto Pinochetin Chilessä 1970-luvulla tekemiä talousuudistuksia "Chilen ihmeeksi". Friedmanilla itsellään lienee ollut osansa tuossa ihmeessä, sillä hän teki sotilasdiktatuurin aikana kaksi matkaa Chileen, ensimmäisen vuonna 1975 ja toisen vuonna 1981.

Ensivisiitistä on kulunut yli kolmekymmentä vuotta ja diktatuuria ei enää ole, mutta Friedmanin ideologia kukoistaa maassa edelleen.

Friedmanin oppia noudatellen Pinochet yksityisti lähes kaiken valtion toiminnan kaivoksista ja tehtaista aina terveydenhuoltoon, koululaitokseen ja eläkejärjestelmiin saakka. Hän avasi maan ulkomaisille investoinneille ja poisti tullit. Taloudelliset vapaudet hän varmisti kieltämällä poliittiset vapaudet. Arvostelijoiden ääni tukahdutettiin vainoamalla, kiduttamalla ja murhaamalla toisinajattelijoita.

Pinochetin diktatuurin aikana vuosina 1973–1990 tuhansia ihmisiä tapettiin, kymmeniätuhansia kidutettiin ja sadattuhannet lähtivät maanpakoon.

Nyt Chilessä on vallinnut demokratia lähes kahden vuosikymmenen ajan. Ihmisoikeusloukkaukset ovat loppuneet ja kansalaisvapaudet palanneet. Koko demokratian ajan Chileä on hallinnut vasemmistokeskustalainen koalitio. Tälläkin hetkellä presidentti edustaa sosialistista puoluetta. Talous kasvaa voimakkaasti, ja muihin Latinalaisen Amerikan maihin verrattuna köyhyydessä elävien osuus on pieni.

Talouden perusrakenteet ovat kuitenkin edelleen pääsääntöisesti samat kuin Pinochetin aikana. Julkinen sektori on äärimmäisen heikko ja kaikenlainen valtion sääntely vähäistä. Koko yhteiskunta toimii yksityissektorin voimalla, ja vapaan kilpailun periaate on viety äärimmäisyyksiin; se ulottuu peruskoulutuksesta sairaanhoitoon, eläkkeisiin ja joukkoliikenteeseen.

Voikin sanoa, että tämän päivän Chile noudattaa uskollisesti Friedmanin ehdotuksia. Se on yhä uusliberaalin järjestelmän mallimaa.

Chilen koulujärjestelmä perustuu Pinochetin aikaiseen koululakiin, joka teki koulutuksesta liiketoimintaa ja asetti oppilaat hyvin eriarvoiseen asemaan heidän taloudellisen taustansa perusteella.

Koululaiset nousivat järjestelmää vastaan keväällä 2006. Miljoona lukiolaista oli puolitoista kuukautta lakossa, kouluja vallattiin ja poliisi otti koululaisten kanssa väkivaltaisesti yhteen.

Yli vuosi tämän jälkeen Chilen parlamentti sai eteensä lakiesityksen, joka tullessaan hyväksytyksi lieventäisi hieman eriarvoisuuteen perustuvaa koulujärjestelmää, mutta ei puuttuisi sen perusrakenteisiin. Uusi laki kieltäisi oppilaitosten kohtuuttoman voitontavoittelun sekä oppilaiden valitsemisen vanhempien maksukyvyn perusteella.

Kansalaisten perusoikeudeksi koulutus ei muuttuisi uudenkaan lain myötä, vaan edelleen se olisi yksi liiketoiminnan muoto muiden joukossa.

Maan terveydenhoitojärjestelmä on sekajärjestelmä, mutta julkinen terveydenhoito potee kroonista resurssipulaa, ja kaikki kynnelle kykenevät käyttävät mieluummin yksityissairaaloita. Niiden arvomaailma noudattaa kuitenkin liike-elämän lakeja. Jos potilaalla ei ole etukäteen osoittaa, että hänellä on rahaa maksaa äärimmäisen kalliit sairaalamaksut, hän saa rauhassa kuolla vaikkapa sairaalan pitkille käytäville.

Näin oli käydä omalle perheenjäsenelleni. Äkilliseen umpisuolen tulehdukseen sairastunutta ei haluttu leikata, koska meillä ei ollut paikallisia shekkejä. Leikkaukseen ryhdyttiin vasta, kun suomalaisesta vakuutusyhtiöstä oli saatu kirjallinen maksusitoumus. Tällöin umpisuoli oli jo puhjennut ja potilaan tila kriittinen.

Karmivat tarinat varattomien kansalaisten heitteillejätöstä sairaaloissa ovat jokapäiväisiä. Järkyttävintä on, että sellainen toiminta ei edes riko maan lakia.

Chilen alkuvuodesta 2006 valittu presidentti Michelle Bachelet on saanut läpi joitakin sosiaalisia uudistuksia, kuten parannuksia eläkejärjestelyihin ja työelämää sääteleviin lakeihin. Diktatuurin luomaa arvomaailmaa ja talouden perusrakenteita hän tai hänen edeltäjänsä eivät ole pystyneet muuttamaan. Chilessä vallitsevat viidakon lait: vahvin voittaa, heikkoa ei auta kukaan.

Jaana Kanninen on Yleisradion toimittaja, joka oli vuosina 2006–2007 virkavapaalla ja asui Chilessä.

Talouden paikat: