You are here

Energiantuotannon talous- ja ympäristövaikutukset

Viime vuosina öljyn hinta on moninkertaistunut. Kesällä 2008 raakaöljy maksoi yli 120 dollaria tynnyriltä, enemmän kuin koskaan aiemmin. (Yksi tynnyri on noin 159 litraa.) Niin sanotun öljyhuipputeorian mukaan öljyntuotanto saavuttaa lähitulevaisuudessa maksimipisteensä ja alkaa sitten laskea.

Jatkuva hinnannousu ei ole kuitenkaan näkynyt kulutuksessa. Kansainvälinen energiajärjestö IEA ennustaa maailman energiantarpeen kasvavan 55 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä eli pari prosenttia vuodessa. IEA:n mukaan öljy pysyy suurimpana yksittäisenä energianlähteenä 116 miljoonan tynnyrin päiväkulutuksella.

Samainen järjestö arvioi maailman toiseksi tärkeimmän energianlähteen kivihiilen käytön lisääntyvän 73 prosenttia vuosina 2005–2050. Suurin osa kasvusta tulee Kiinasta ja Intiasta.

Öljyyn liittyy ympäristövaikutusten lisäksi myös monia geopoliittisia intressejä – esimerkiksi Irakin sodassa on paljolti kyse maan öljyvarojen hallinnasta. Energiaturvallisuuden kannalta öljyn käytön jatkaminen onkin riskibisnestä. Tällä hetkellä öljynviejämaiden järjestön Opecin 12 jäsenmaata kontrolloi noin 80 prosenttia maailman öljyvaroista [1]. Energiaomavaraisuuden sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta siirtyminen uusiutuviin energialähteisiin on välttämätöntä.

Öljyn ja kivihiilen ohella tuulivoimasta on tullut yksi merkittävimmistä ja nopeiten kasvavista energiantuotantomuodoista. Maailman tuulivoiman tuotanto lisääntyi yli neljänneksellä vuonna 2007. Eniten kasvua oli Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Espanjassa.

Tuulivoiman osuus on silti edelleen häviävän pieni. Vuonna 2006 se vastasi vain 1,42 prosenttia IEA-maiden sähkönkulutuksesta. Parhaimmillaan tuulivoimassa olisi potentiaalia tuottaa jopa 20–40 prosenttia koko maailman sähköntarpeesta.

Tuulivoiman yleistyessä hiilen ja ydinvoiman käyttö on kuitenkin esimerkiksi Euroopassa vähentynyt. Tuulivoimaan verrattuna ydinvoimalla onkin korkeintaan marginaalinen rooli ilmastokriisin ratkaisussa ja päästöjen supistamisessa. Maailman ydinvoimakapasiteetin kaksinkertaistaminen vähentäisi ilmastonmuutosta kiihdyttäviä päästöjä vain kolmesta neljään prosenttia. Tällä hetkellä maailmalla on vain muutamia uusia ydinvoimahankkeita – yksi näistä Suomessa – ja samaan aikaan vanhaa kapasiteettia on laajasti poistumassa käytöstä.

Tuet uusiutuville energialähteille
Tästä huolimatta ydinvoima nauttii edelleen valtavia yhteiskunnallisia tukia. Sen tuottaminen on suurten energiajättien intresseissä, koska jätteet ja uhkien mahdollisesta toteutumisesta aiheutuvat kulut jäävät lopulta yhteiskunnan maksettavaksi. Ydinvoiman tukiaiset ylläpitävät energiankulutuksen kasvua ja hidastavat uusiutuviin energialähteisiin siirtymistä sekä päästöttömän ja tehokkaan energiajärjestelmän kehittämistä.

Mikäli ydinvoimaa ei rakennettaisi, noin 3 000 miljardia euroa vapautuisi investointeihin uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Tällä summalla voitaisiin tehdä jo paljon energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi.

Monet kuitenkin toimivat edelleen niin kuin ilmastonmuutosta ei olisikaan. Esimerkiksi Maailmanpankki rahoittaa fossiilisia polttoaineita edistäviä projekteja 2–3 miljardilla dollarilla vuodessa. Uusiutuvat energialähteet saivat alle viisi prosenttia pankin energiainvestoinneista vuonna 2005.

IEA:n arvioima öljyn ja kivihiilen käytön lisääntyminen ei ole maapallon tulevaisuuden kannalta mahdollista. Yhteiskuntien tulee aktiivisesti pyrkiä irti öljy- ja kivihiiliriippuvuudesta, hyödyntää uusia energiansäästömahdollisuuksia ja lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä. Potentiaalia on paljon.

Maailmanpankin kaltaisten ylikansallisten instituutioiden ja rahoituslaitosten on niin ikään muututtava ja alettava suosia energiatehokkuutta ja uusiutuvia energialähteitä.

Lisäksi tarvitaan poliittista tahtoa ottaa käyttöön erilaisia lainsäädännöllisiä ja markkinapohjaisia ohjauskeinoja, kuten veroja ja maksuja, joiden avulla energiantuotantorakennetta voidaan uudistaa.

Leo Stranius

[1] Opecin jäseniä ovat Algeria, Angola, Indonesia, Iran, Irak, Kuwait, Libya, Nigeria, Qatar, Saudi-Arabia, Yhdistyneet arabiemiirikunnat ja Venezuela.


(Tekstiä päivitetty 15.8.2008)

Talouden paikat: