P A R L A M E N T T I

Kenellä on valtaa? Onko vallankäyttö oikeutettua? Entä reilua?

Demokratiaa tavataan pitää parhaana ja oikeudenmukaisimpana tapana päättää ihmisryhmien asioista. Demokratiasta käytetään toisinaan nimitystä kansanvalta. Sen vastakohta on harvainvalta.

Käytännössä kansan valta on Suomessa ja muuallakin tarkoittanut sitä, että kansalaiset ovat äänestämällä valinneet ne, jotka päättävät yhteisistä asioista. Jos puheenjohtajat, kunnanvaltuutetut, kansanedustajat ja muut "päättäjät" eivät ole toimineet äänestäjiä miellyttävällä tavalla, heitä ei ole valittu uudelleen.

Enemmistön toiveita toteuttava päätöksentekomalli toimii sitä paremmin, mitä pienempi, tiiviimpi, tasa-arvoisempi ja ajattelutavoiltaan yhtenäisempi ryhmä on kyseessä. Monet tämän päivän tärkeimmistä kysymyksistä ovat kuitenkin sellaisia, jotka koskevat koko maailmaa ja joista tulisi pystyä sopimaan globaalisti. Nykymallisen demokratian näkökulmasta tämä on hankalaa.

Maailmantalouden suurista linjoista päätetään Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa, Maailmanpankissa ja kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, joissa koko maailma on periaatteessa edustettuna. Päätökset heijastelevat yleensä rikkaiden maiden toiveita. Käytännössä teollisuusvaltiot sopivatkin monista kysymyksistä keskenään ennen kuin ne tuodaan niin sanotun kansainvälisen yhteisön eteen. Tämän harvainvallan konkreettisin ilmentymä on G8-ryhmä. Rikkaiden maiden lisäksi monikansallisilla yrityksillä on yhä enemmän valtaa vaikuttaa maailman menoon.

Demokratialle on keskeistä vallankäyttäjän ja vallankäytön kohteen yhteys. Äänestyskopissa valitun numeron ja kansainvälisen huippukokouksen päätöslauselman kytkös ei kuitenkaan ole kovin selkeä. Ei ihme, että puhutaan Brysselin herroista ja tavallisten ihmisten voimattomuudesta.

Ongelmallista on myös, että monista yhteiskunnan kannalta tärkeistä kysymyksistä päätetään kokonaan demokraattisten elinten ulkopuolella.

Yksi tapa elvyttää demokratiaa olisi kansanäänestysten järjestäminen. Äänioikeus tulisi tällöin ulottaa kaikille, joita päätökset suoraan koskevat. Kunnan asioista äänestäisivät kuntalaiset, EU-tason suurista kysymyksistä kaikki eurooppalaiset. Toistaiseksi vallanpitäjät ovat kokeneet, ettei kansanäänestyksille ole juuri tarvetta.

Koska äänestämällä vaikuttaminen on rajallista ja yksittäisen ihmisen on vaikea saada ääntään kuuluviin, yhä useammat ajavat asioita kansalaisjärjestöjen kautta. Järjestöt pystyvät tuomaan esiin uusia aiheita ja näkökulmia, kokoamaan samanmielisiä yhteen ja parhaimmillaan vaikuttamaan myös poliittisiin päätöksiin. Globaalit kysymykset yhdistävät yli valtiorajojen. Kun miljoonat ihmiset ympäri maailman puhuvat samaan ääneen, meteli kantautuu korkeampiinkin norsunluutorneihin.