- ETUSIVU
- Maailmantalouden historiaa
- Talouden perusesittely
- Kansallisen päätöksenteon mahdollisuudet ja rajat
- Maailmankauppa
- Finanssimarkkinat vs. todellinen talous
- Maailmantalouden omistussuhteet
- Yhtiövalta
- Talous ja ympäristö
- Maailmantalous ja turvallisuus
- Velkatalous veitsenterällä. Pori 23.7.
- Työ
- Siirtolaisuus
- Kuluttajuus
- Kehitys
- Sosiaalinen talous
- Kansalaisyhteiskunta
- TAUSTATEKSTIT
- Lyhyet esittelyt
- Uusliberalismi ja Suomi
- Kuinka kapitalismi tappaa demokratian
- Rahoitusmarkkinoiden panttivankina
- Finanssikriisi ja kehitysmaat
- Kymmenen vuotta Aasian talouskriisistä
- Subprime-kriisistä kestävään rahoitukseen
- Maailmantalous tarvitsee suunnanmuutoksen
- Kansainvälinen verotus
- Etelän pankki: toisenlainen rahoituslaitos
- Julkiset palvelut Euroopassa
- Vaihtoehtoja julkispalveluiden yksityistämiselle
- Uusi työ
- Kuka omistaa ruoan?
- Köyhyys, epätasa-arvo ja ihmisoikeudet
- Myytti kehitysavusta
- Kehitysmaat ja historian opetukset
- Pelkkä apu ei riitä
- Kehitysrahoituksen uudistaminen
- Kehityksen rahoitus julkisvaroin
- KOLUMNIT
- Sivilisaatio vaakalaudalla
- Viiden kriisin maailma
- Yhteinen raha valuu yksityisille
- _Kriisi? Mikä kriisi?
- Kansalaiset G20-kokouksen ulkopuolella
- G20-kokous ja dollarin tulevaisuus
- Kenen ihmisoikeudet?
- Köyhyyden poistaminen edellyttää kestävää kasvua
- Rakennusalan talousrikollisuuden uhrit
- Miten kuluttajia tuotetaan?
- Siirtolaisia on monenlaisia
- Pohjavesien ehtyminen kuihduttaa sadot
- Lamaa ja muutosta odotellessa
- Kaupungeissa kasvaa mahdollisuus
- Globalisaatio ja köyhyys
- Agribisnes, agroekologia ja Latinalainen Amerikka
- Afrikka ja vuosituhattavoitteet
- Irakin sota iskee Yhdysvaltain talouteen
- Kannattavaa kansainvälistymistä?
- Chile, uusliberaalin ajattelun mallimaa
- Globaali tasa-arvo – teoria ja todellisuus
- Globaali kapitalismi ja demokratian monarkisoituminen
K I R J A S T O
Artikkeli linkittyy paikkoihin
Ihmisiä on tallustellut telluksella muutaman miljoonan vuoden ajan. Aluksi taloudellinen toiminta oli varsin hiljaista, mutta pikkuhiljaa kauppa alkoi käydä. Noin 100 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua käyttöön otettiin maksuvälineet, mikä helpotti vaihdantaa merkittävästi. Vahvin valuutta tuolloin oli okra. Viisi tuhatta vuotta sitten lanseerattiin ensimmäiset pitkät ulkomaankauppareitit.
Tämän jälkeen kehitys oli pitkään melko verkkaista, kunnes 1700- ja 1800-lukujen taitteen teollinen vallankumous käynnisti ennennäkemättömän kasvun jakson. Tuotanto, tulot ja elintaso nousivat huimasti. Nyt länsimaissa on siirrytty jo jälkiteolliseen virtuaalitalouteen, jossa rikkaaksi pääsee sijoittamalla kuvitteellista rahaa spekulatiivisiin finanssi-instrumentteihin.
Vielä tuhat vuotta sitten Afrikan bruttokansantuote henkeä kohti oli samansuuruinen kuin Länsi-Euroopan. Vuonna 1820 Eurooppa oli jo kolme kertaa rikkaampi. Tämän jälkeen tuloerojen kasvu on kiihtynyt.
Epätasaisen kasvun syitä on haettu milloin maantieteellisestä sijainnista, milloin yhteiskuntarakenteesta. Tällä hetkellä monet katsovat, että suurin yksittäinen tekijä on tieto: ilman riittävän koulutettua ja pätevää väestöä maa ei voi kehittyä. Niinpä esimerkiksi kehitysyhteistyössä on alettu panostaa enemmän koulutukseen. Länsimaissa ajattelu näkyy siinä, että huippututkimus ja innovaatiot koetaan parhaiksi keinoiksi säilyttää kilpailukyky ja turvata talouden kasvu.
Maailmassa on aina ollut yksi tai useampia maita, jotka ovat olleet muita rikkaampia ja vaikutusvaltaisempia. Ne ovat kyenneet muokkaaman kansainvälistä talousjärjestelmää itseään hyödyttävään suuntaan. Siinä missä Kiinan dynastioiden, Rooman imperiumin ja eurooppalaisten siirtomaaisäntien vallankäyttö oli suoraa ja väkivaltaista, nykyiset keisarit hallitsevat toisen maailmansodan jälkeen luotujen monimutkaisten kauppasopimusten ja sääntökokoelmien kautta.
Tällä hetkellä EU-maat ja Yhdysvallat sekä pitkälti läntisten teollisuusmaiden ajattelua heijastavat kansainväliset talousjärjestöt käyttävät suurinta valtaa maailmanlaajuisesti.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Kiinan ja Intian kaltaisten nousevien talousmahtien merkitys kasvaa nopeasti, ja niiden toimintatavat ovat monilta osin erilaisia kuin eurooppalaisen kulttuuripiirin maiden. Myös Latinalaisessa Amerikassa esiintyy voimakkaita vastavoimia nykyiselle järjestykselle. Monet uusista ajatuksista syntyvät voimistuneen globaalin kansalaisyhteiskunnan piirissä.
