Hedge-rahastot: kasvavien riskien finanssitalous

Kuva: Lynac (CC)

Rahoitusmarkkinoiden ihmelapsella on monta nimeä: hedge-rahasto, suojarahasto, vipurahasto ja absoluuttisen tuoton rahasto. Kaikki edellä mainitut termit viittaavat joukkoon pääasiassa veroparatiiseista ja Yhdysvalloista käsin toimivia rahastoja. Yhteistä niillä on lähinnä se, että rahastojen toimintaperiaatteet poikkeavat totutusta.

Rahastosijoittamisesta on tullut tuttua toimintaa monille suomalaisille. Pankin asiakkaita kannustetaan sijoittamaan rahojaan rahastoon, joka sijoittaa yhteen kerätyt varat yleensä osakkeisiin, velkakirjoihin tai molempiin. Jos rahasto tuottaa hyvin – eli rahaston hoitaja sijoittaa varoja viisaasti – voi sijoitukselleen saada sievoisan tuoton. Huonommalla tuurilla saattaa tulla tappiota, erityisesti jos osakesijoitusten arvo laskee väärien sijoituspäätösten vuoksi tai yleisen taantuman vuoksi.

Hedge-rahastot eivät tähän muottiin sovi. Yhteinen nimittäjä termin takaa löytyville erityyppisille rahastoille onkin se, että ne uivat markkinoilla vastavirtaan. Hedge-rahastot pyrkivät yleensä joko tavallisia rahastoja korkeampaan tuottoon tai tasaiseen tuottoon myös silloin, kun muut pörssikurssit sukeltavat.

Molemmat kuulostavat sijoittajan korvaan ihanteellisilta tavoitteilta. Kukapa ei tahtoisi varmempaa ja korkeampaa tuottoa sijoituksilleen? Hyödyt eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi, sillä korkeamman tuoton hakemisen kääntöpuolena ovat kasvavat riskit. Mahdollisuus menettää koko sijoituksensa nousee yhtä aikaa potentiaalisten voittojen kasvaessa.

Riskit ovat korkealla erityisesti niissä hedge-rahastoissa, joita kutsutaan vipurahastoiksi. Syy tähän löytyy velkarahoituksen suuresta osuudesta niiden toiminnassa. Velalla ostetaan sijoituksia, joiden arvonnousua vastaan lainataan lisää rahaa. Uusi lainaraha sijoitetaan edelleen, ja jos arvo taas nousee, lainataan arvonnousua vastaan jälleen lisää rahaa. Sekä mahdolliset voitot että riskit nousevat valtavasti jokaisella lainakierroksella. Vipurahastot nousivat kuuluisuuteen 1990-luvulla, kun suursijoittaja George Soros pakotti niiden avulla tehdyllä valuuttaspekulaatiolla Ison-Britannian keskuspankin devalvoimaan punnan (eli alentamaan sen arvoa suhteessa muihin valuuttoihin).

Osaa hedge-rahastoista kutsutaan suojarahastoiksi. Niiden tavoiteena on sijoittaa rahoja siten, että rahojen tuotot eivät riipu markkinoiden yleisestä kehityksestä. Eli vaikka markkinat romahtaisivat, tuottaisi rahasto kuitenkin voittoa. Tavoite asettaa poikkeuksellisia vaatimuksia rahaston hoitajalle: kunnianhimoiset odotukset kestävät tai kaatuvat sijoituspäätöksiä tekevän ihmisen valintojen mukana.

Riskien välttäminen oli osasyynä hedge-rahastomarkkinoiden kasvuun. Niiden määrän räjähdysmäinen kasvu on kuitenkin johtanut siihen, että kokonaisriski markkinoilla kasvaa. Löyhästi säännellyissä veroparatiiseissa toimivista rahastoista on usein vaikea päätellä, miten suurella riskillä ne toimivat.

Matti Ylönen