Kuka päättää finanssimarkkinoiden säännöistä?

Maailmankaupan säännöistä päätetään maailman kauppajärjestössä, valtioiden välisillä sopimuksilla sekä alueellisissa järjestöissä. Mutta missä päätetään viime vuosikymmeninä valtavasti kasvaneiden finanssimarkkinoiden pelisäännöt?

Lyhyt vastaus on: ei missään. Finanssi- eli rahoitusmarkkinat toimivat hyvin pitkälti markkinoiden itsesäätelyn varassa. Niitä valvovien kansainvälisten järjestöjen ja sopimusten toimivalta on poikkeuksetta kapea ja puutteellinen. Valtavasti paisuneet rahoitusmarkkinat on käytännössä irrotettu kansallisen päätöksenteon ulottumattomiin.

Rahoitusmarkkinoihin vaikuttaminen on vaikeaa poliitikoille paitsi Suomen kaltaisessa pienessä valtiossa, myös suuremmissakin maissa. Demokraattinen päätöksenteko ei enää ulotu alueelle, jonka heilahtelut voivat käytännössä näkyä esimerkiksi Suomen asuntomarkkinoilla.

Aina 1980-luvulle saakka rahoitusmarkkinat olivat vahvasti valtioiden ohjaamia. Valuutanvaihtoa säänneltiin kiintiöillä, ja kansainvälisiä rahavirtoja rajoitettiin mikäli maan taloustilanne sitä vaati. Veroparatiisitalous oli myös pienimuotoista nykytilanteeseen verrattuna.

Kun kansainväliset rahoitusmarkkinat olivat käytännössä valtioiden ohjauksessa, oli tarve niiden kansainväliselle säätelylle myös paljon pienempi. 1980-luvulla pääomakontrolleista kuitenkin luovuttiin Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen näyttäessä esimerkkiä ja muun maailman seuratessa perässä. Finanssimarkkinoiden kansainvälinen ohjaus jäi kuitenkin paikalleen. Tämän repeämän seurauksena finanssimarkkinoiden ja edustuksellisen demokratian tiet erkaantuivat.

Nykymuotoiset säätelemättömät markkinat ovat luoneet pohjaa finanssimarkkinoiden räjähdysmäiselle kasvulle sekä uusien rahoitusmuotojen nopeatempoiseen syntyyn (näihin kuuluvat esimerkiksi hedge-rahastot ja niin sanotut johdannaiset.)

Toisaalta pitkälti valtioiden ohjauksen ulkopuolella toimivat finanssimarkkinat ovat olleet synnyttämässä riskialttiimpaa ja yhä vaikeammin hallitavaa maailmantaloutta. Samalla kun riskit ovat kasvaneet, on kasvanut myös niiden maantieteellinen ulottuvuus. Suurten pörssi- ja valuuttaromahdusten seuraukset tuntuvat nykyään lähes poikkeuksetta joka puolella maailmaa esimerkiksi heilahtelevina tai tippuvina pörssikursseina.

Finanssimarkkinoiden kasvava merkitys on siis kaventanut demokraattisen päätöksenteon ja politiikan pelivaraa. Yksittäisten yritysten ja sijoittajien näkökulmasta ne ovat kuitenkin tuoneet mukanaan myös mahdollisuuksia suojautua riskeiltä, kun sijoituksia voi hajauttaa monenlaisiin rahoitusinstrumentteihin. Kerrannaisvaikutus näillä kaikilla sijoituksilla on kuitenkin ollut se, että maailmantalous on siirtynyt yhä hallitsemattomampaan ja riskialttiimpaan suuntaan.

Matti Ylönen